Miltä arjen ”kuuluisi” pienen vauvan kanssa näyttää?

Miltä arjen ”kuuluisi” pienen vauvan kanssa näyttää?

Sorruin tänään Googlen syövereihin (jokaisen äidin perisynti, olettaisin). Tänään tosin ihan vain mielenkiinnosta tutkimaan mitä kehitysaskelia on odotettavissa, nyt kun Mini lähestyy kahden kuukauden ikää. Olen ollut Minin syntymän jälkeen todella kiinnostunut tietämään enemmän siitä valtavan nopeasta kehityskaaresta, jonka puitteissa vauvat kehittyvät ensimmäisen elinvuotensa aikana. Tästä kehityksen nopeudesta ja sen ihmettelystä voisin kirjoittaa ihan oman postauksen, mutta tämä alustus oli lähinnä aasin silta itse asiaan... Googlen hakutuloksissa eteeni tuli nimittäin Anna -lehden keskustelupalstalle kirjoitettu kysymys "Mitä puuhaatte pienen vauvan kanssa (n 2kk)?". Tätä keskustelua en voinut sivuuttaa, sillä olen pohtinut itse aivan samaa!

10 arkista faktaa

10 arkista faktaa

Luin Jonna Leppäsen Jonnamaista -blogia tässä yksi päivä ja törmäsin elokuussa julkaistuun postaukseen hänen elämän arkisista faktoista. Oli jotenkin tosi hauska lukea itselle tuntemattoman ihmisen arjesta ja arkeen liittyvistä tavoista. Sitä jotenkin aina kuvittelee, että kaikkien arki on samanlaista, mutta vaikka raamit olisivatkin, tavat toimia voivat erota paljonkin. Ja niistä jos mistä on minun mielestä jotenkin viihdyttävää kuulla! Alla siis listattuna omaan arkeeni liittyviä faktoja. Onko minulla teille tuttuja tapoja toimia, vai ovatko kaikki alla listatut jutut teille ihan utopiaa? Jos siellä on muita blogia kirjoittavia, tehkää ihmeessä vastaava postaus ja linkatkaa vaikka tämän postauksen kommenttikenttään. Olisi hauska lukea myös teidän arjesta 🙂 1. Innostun joka kerta, kun kuulen postiluukun kolahtavan.  En tiedä mistä tämä johtuu, mutta kuvittelen postin tuovan mukanaan aina jotain jännittävää. Kenties hääkutsuja (kenen?), yllärilahjoja (mistä?) tai jotain kivoja aikakausilehtiä (kuka tilasi?).

Ristiriitoja ja uuden identiteetin sisäistämistä

Ristiriitoja ja uuden identiteetin sisäistämistä

Tuossa se nyt tuhisee ja mä olen äiti, joka on äitiyslomalla ja työntää rattaita! Ihmeellistä... edelleen... ihan joka päivä! ❤ Tenttasin yhtä äitiystävääni muutama päivä sitten siitä ihmetyksen fiiliksestä, joka minulla tulee toisinaan katsoessani Miniä ja tehdessäni äitimäisiä juttuja, kuten imettäminen tai vauvan taiteilu turvakaukalossaan auton takapenkille. Mielestäni raskaus ja synnytys siirsi minut kuitenkin loppujen lopuksi valonnopeudella itsenäisestä Neasta äidiksi, jota kaivataan ympäri vuorokauden hoitamaan, imettämään ja hoivaamaan. Kyselin ystävältäni tuntuuko hänestä äitiys vuosien kokemuksen jälkeen edelleen oudolta, ikäänkuin eläisi toisen ihmisen elämää (tiedättekö, tähän saakka on vain katsonut muita naisia äiteinä, mutta nyt olen sitä itse). Hetken pohdittuaan hän sanoi hyvin kuvaavasti, että välillä jopa vuosien jälkeen hänestäkin saattaa tuntua siltä kuin katsoisi itseään jonkun ulkopuolisen silmin. Juuri siltä minusta tuntuu ja on helpottavaa kuulla, että jostain muustakin. Tämä ja miljoonat muut fiilikset alkavat varmaan nyt nostamaan päätään, kun J palasi isyyslomalta takaisin sorvin ääreen ja me ollaan Minin kanssa arkipäivät kotona kahdestaan. Tai missä ollaankaan! Tässä sitä kuuluisaa (ja kauan odotettua) vauva-arkea elellään vaipanvaihdosta ja syötöstä toiseen - ja yhdestä fiiliksestä toiseen. Ja voi niitä fiiliksiä...

Mitä meille kuuluu? Vaipparallia, imetysasiaa ja iskä kyllä osaa

Mitä meille kuuluu? Vaipparallia, imetysasiaa ja iskä kyllä osaa

Blogini nimi ei voisi kuvata arkeamme paremmin tällä hetkellä: äiti opettelee! Jotenkin osasin aavistaa tämän jo raskausaikana, kun mietin blogille sopivaa nimeä 😉 Tyttäremme syntymästä tulee tänään kuluneeksi kolme viikkoa. Kuinka nopeasti voikaan aika mennä tällaisessa omassa kuplassa?! Olemme olleet onnekkaita, sillä J pystyi pitämään heti alkuun kolme viikkoa isyyslomaa (+ "synnytysviikon" omasta pussista), ja olemme näin ollen päässeet yhdessä opettelemaan uutta vauva-arkea hyvin tiiviisti yhdessä. Tämä viimeisin kuukausi on ollut todella ainutlaatuista ja perhekeskeistä aikaa, enkä ole halunnut juuri muuta tehdä kuin keskittyä olennaiseen. Ensi viikon jälkeen meillä alkaa tosin taas ihan uudenlainen arki, kun J palaa töihin ja me jäämme Minin kanssa kotiin päiviksi kahdestaan. Tai ei toivottavasti vaan kotiin, vaan erittäin aktiivisen vauva-arjen pariin, johon kuuluu tiivistä äitikavereiden tapaamista, muskareita, vauvajoogaa, vauvauintia ja loputtomia herkkulounaita Helsingin keskustassa (huomaa sarkasmi, sillä tämä illuusio odottaa vielä rikkoontumistaan..). En oikein tiedä milloin pääsen taas kirjoittelemaan ajan kanssa (syy selviää postauksen lopusta), joten kirjoitan nyt vähän kattavammin siitä mitä kaikkea olen viime viikkoina päässyt oppimaan ja mikä on ehkä yllättänyt.

Oodi ystävyydelle: lapselliset ja lapsettomat

Oodi ystävyydelle: lapselliset ja lapsettomat

Mikä muuttuu kun vauva muuttaa taloon? Miten käy ystävyyssuhteiden? Tuleeko minusta maidonhajuinen äiti isolla Ä:llä ilman, että tajuan kysyä lapsettomien ystävieni kuulumisia? Hölötänkö vain lapsesta ja mihin äänensävyyn? Ärsyyntyvätkö lapsettomat ystävät juttuihini? Paljon kysymyksiä ja vain vähän vastauksia tässä vaiheessa - aika näyttää miten homma menee! Sen kuitenkin tiedän, että en halua tietoisesti käyttäytyä mitenkään [...]

Äitiyslomalla – viimeinkin!

Äitiyslomalla – viimeinkin!

Oletko koskaan fiilistellyt äitiyslomaa jo ennen raskautta? En tiedä olenko ollut niin vauvakuumeinen jo pitkään, mutta itse olen haaveillut äitiyslomasta ja sen alkamisesta mielessäni jo paljon ennen raskautta. Jollain selittämättömällä tavalla äitiysloman alkaminen on ollut todella kiehtova ajatus. Äitiysloman alkaminen on aina symboloinut minulle jonkun uuden alkua, aikaa itselle, puolisolle, kodille ja ihan vaan vaikka [...]