Minipaniikkeja

Minipaniikkeja

Olen lanseerannut uutena äitinä nyt virallisesti uuden sanan: minipaniikki, monikossa minipaniikit. En tiedä teistä, mutta minulle minipaniikkeja tuli etenkin äitiyden ensimmäisinä viikkoina hyvin usein! "Mikä tuo punainen jälki hänen poskessaan on?? Onkohan joku ötökkä pistänyt äsken vaunuissa, vai onko se nyt jotain akuuttia allergiaa äidinmaidosta??"

Vauvaperheen pakkauslista

Vauvaperheen pakkauslista

Olemme majailleet aikalailla vain kotona ja lähimaastossa (isovanhemmilla) Minin syntymästä saakka, eli noin kaksi kuukautta. Emme ole mitenkään tarkoituksella vältelleet reissaamista, mutta ei ole ollut mitään syytä tai mahdollisuutta lähteä reissun päälle vielä. Tänä viikonloppuna kuitenkin on tiedossa kauan odotetut talkoot saaristossa J:n vanhempien mökillä. joten ihanaa kun nyt tuli hyvä syy pois omista kotiympyröistä. Jotenkin sitä on niin tottunut vuosien varrella matkustamaan J:n kanssa kahdestaan, että en ollut varautunut siihen minkälaista on pakata vauvalle tavaroita mukaan noin neljäksi päiväksi. Tähän saakka pakkausoperaatio on rajoittunut kahden aikuisen tavaroihin. Työnjako on ollut selvä: kumpikin pakkaa omat tavarat ja yhdessä mietitään ruoat yms. Arvatkaa oliko tämä nytkin olettamuksena; omat kamat kasaan ja sitten katsotaan nopeasti tytön kamat kassiin. Ihanan naiivia! 😀 Kyllä se hieman enemmän vaati hahmottamista, onko kaikki nyt mukana. Entä jos on tosi kylmä? Entä jos on sadetta? Entä jos pitää pumpata maitoa? Entä jos pikkuinen tulee kipeäksi? Entä petivaatteet vauvan matkasänkyyn? Ja niin edelleen. Näistä ja miljoonista muista kysymyksistä intoutuneena ajattelin listata teille (ja itselleni tuleville reissuille) mitä vauvan kanssa kannattaa ottaa reissuun mukaan. Lista on kaikilla toki erinäköinen, mutta tässä yhdenlainen raami mukaan otettaville tavaroille. Yritin listata tavaroita hieman myös sen mukaan, että kaikki tarvittava olisi lähellä silloin kun niitä mahdollisesti tarvitaan, ilman että koko auton takakonttia tarvitsee purkaa yhden tavaran takia.

Äitiystävyydestä

Äitiystävyydestä

"Sitten kun vauva syntyy, tulet saamaan paljon mammakavereita!" Näin kertoi äitinä jo vuosia ollut ystäväni minulle minun ollessa vielä raskaana. Hänen katseestaan paistoi aito ilo asiaan liittyen. Muistan silloin salaa ajatelleeni, että entä jos en halua mammakavereita. En toki tätä hänelle sanonut, mutta jo sanana mammakaverit sai minulla karvat pystyyn! Se sai mielessäni äidit kuulostamaan vauva-arjen puuduttamilta ja hieman masentuneilta. Mammakavereilla oli mielessäni myös jatkuva kiukku ja kauna puolisoitaan kohtaan, ja tätä tunnetta purettiin luonnollisesti hiekkalaatikon reunalla sähisten. Mammakavereiden arki kulutetaan "jossain kerhoissa", jossa ikävä vertailu vauvojen kehityksestä syö kaiken positiivisen ilmapiiristä. Ja sitä rataa - hieman kärjistetysti! En tiedä mistä tämä kaikki kumpusi ja voi kuinka väärässä olinkaan... 😀

Ristiriitoja ja uuden identiteetin sisäistämistä

Ristiriitoja ja uuden identiteetin sisäistämistä

Tuossa se nyt tuhisee ja mä olen äiti, joka on äitiyslomalla ja työntää rattaita! Ihmeellistä... edelleen... ihan joka päivä! ❤ Tenttasin yhtä äitiystävääni muutama päivä sitten siitä ihmetyksen fiiliksestä, joka minulla tulee toisinaan katsoessani Miniä ja tehdessäni äitimäisiä juttuja, kuten imettäminen tai vauvan taiteilu turvakaukalossaan auton takapenkille. Mielestäni raskaus ja synnytys siirsi minut kuitenkin loppujen lopuksi valonnopeudella itsenäisestä Neasta äidiksi, jota kaivataan ympäri vuorokauden hoitamaan, imettämään ja hoivaamaan. Kyselin ystävältäni tuntuuko hänestä äitiys vuosien kokemuksen jälkeen edelleen oudolta, ikäänkuin eläisi toisen ihmisen elämää (tiedättekö, tähän saakka on vain katsonut muita naisia äiteinä, mutta nyt olen sitä itse). Hetken pohdittuaan hän sanoi hyvin kuvaavasti, että välillä jopa vuosien jälkeen hänestäkin saattaa tuntua siltä kuin katsoisi itseään jonkun ulkopuolisen silmin. Juuri siltä minusta tuntuu ja on helpottavaa kuulla, että jostain muustakin. Tämä ja miljoonat muut fiilikset alkavat varmaan nyt nostamaan päätään, kun J palasi isyyslomalta takaisin sorvin ääreen ja me ollaan Minin kanssa arkipäivät kotona kahdestaan. Tai missä ollaankaan! Tässä sitä kuuluisaa (ja kauan odotettua) vauva-arkea elellään vaipanvaihdosta ja syötöstä toiseen - ja yhdestä fiiliksestä toiseen. Ja voi niitä fiiliksiä...