Minipaniikkeja

Minipaniikkeja

Olen lanseerannut uutena äitinä nyt virallisesti uuden sanan: minipaniikki, monikossa minipaniikit. En tiedä teistä, mutta minulle minipaniikkeja tuli etenkin äitiyden ensimmäisinä viikkoina hyvin usein! "Mikä tuo punainen jälki hänen poskessaan on?? Onkohan joku ötökkä pistänyt äsken vaunuissa, vai onko se nyt jotain akuuttia allergiaa äidinmaidosta??"

Vauvaperheen pakkauslista

Vauvaperheen pakkauslista

Olemme majailleet aikalailla vain kotona ja lähimaastossa (isovanhemmilla) Minin syntymästä saakka, eli noin kaksi kuukautta. Emme ole mitenkään tarkoituksella vältelleet reissaamista, mutta ei ole ollut mitään syytä tai mahdollisuutta lähteä reissun päälle vielä. Tänä viikonloppuna kuitenkin on tiedossa kauan odotetut talkoot saaristossa J:n vanhempien mökillä. joten ihanaa kun nyt tuli hyvä syy pois omista kotiympyröistä. Jotenkin sitä on niin tottunut vuosien varrella matkustamaan J:n kanssa kahdestaan, että en ollut varautunut siihen minkälaista on pakata vauvalle tavaroita mukaan noin neljäksi päiväksi. Tähän saakka pakkausoperaatio on rajoittunut kahden aikuisen tavaroihin. Työnjako on ollut selvä: kumpikin pakkaa omat tavarat ja yhdessä mietitään ruoat yms. Arvatkaa oliko tämä nytkin olettamuksena; omat kamat kasaan ja sitten katsotaan nopeasti tytön kamat kassiin. Ihanan naiivia! 😀 Kyllä se hieman enemmän vaati hahmottamista, onko kaikki nyt mukana. Entä jos on tosi kylmä? Entä jos on sadetta? Entä jos pitää pumpata maitoa? Entä jos pikkuinen tulee kipeäksi? Entä petivaatteet vauvan matkasänkyyn? Ja niin edelleen. Näistä ja miljoonista muista kysymyksistä intoutuneena ajattelin listata teille (ja itselleni tuleville reissuille) mitä vauvan kanssa kannattaa ottaa reissuun mukaan. Lista on kaikilla toki erinäköinen, mutta tässä yhdenlainen raami mukaan otettaville tavaroille. Yritin listata tavaroita hieman myös sen mukaan, että kaikki tarvittava olisi lähellä silloin kun niitä mahdollisesti tarvitaan, ilman että koko auton takakonttia tarvitsee purkaa yhden tavaran takia.

Äitiystävyydestä

Äitiystävyydestä

"Sitten kun vauva syntyy, tulet saamaan paljon mammakavereita!" Näin kertoi äitinä jo vuosia ollut ystäväni minulle minun ollessa vielä raskaana. Hänen katseestaan paistoi aito ilo asiaan liittyen. Muistan silloin salaa ajatelleeni, että entä jos en halua mammakavereita. En toki tätä hänelle sanonut, mutta jo sanana mammakaverit sai minulla karvat pystyyn! Se sai mielessäni äidit kuulostamaan vauva-arjen puuduttamilta ja hieman masentuneilta. Mammakavereilla oli mielessäni myös jatkuva kiukku ja kauna puolisoitaan kohtaan, ja tätä tunnetta purettiin luonnollisesti hiekkalaatikon reunalla sähisten. Mammakavereiden arki kulutetaan "jossain kerhoissa", jossa ikävä vertailu vauvojen kehityksestä syö kaiken positiivisen ilmapiiristä. Ja sitä rataa - hieman kärjistetysti! En tiedä mistä tämä kaikki kumpusi ja voi kuinka väärässä olinkaan... 😀

Miltä arjen ”kuuluisi” pienen vauvan kanssa näyttää?

Miltä arjen ”kuuluisi” pienen vauvan kanssa näyttää?

Sorruin tänään Googlen syövereihin (jokaisen äidin perisynti, olettaisin). Tänään tosin ihan vain mielenkiinnosta tutkimaan mitä kehitysaskelia on odotettavissa, nyt kun Mini lähestyy kahden kuukauden ikää. Olen ollut Minin syntymän jälkeen todella kiinnostunut tietämään enemmän siitä valtavan nopeasta kehityskaaresta, jonka puitteissa vauvat kehittyvät ensimmäisen elinvuotensa aikana. Tästä kehityksen nopeudesta ja sen ihmettelystä voisin kirjoittaa ihan oman postauksen, mutta tämä alustus oli lähinnä aasin silta itse asiaan... Googlen hakutuloksissa eteeni tuli nimittäin Anna -lehden keskustelupalstalle kirjoitettu kysymys "Mitä puuhaatte pienen vauvan kanssa (n 2kk)?". Tätä keskustelua en voinut sivuuttaa, sillä olen pohtinut itse aivan samaa!

10 arkista faktaa

10 arkista faktaa

Luin Jonna Leppäsen Jonnamaista -blogia tässä yksi päivä ja törmäsin elokuussa julkaistuun postaukseen hänen elämän arkisista faktoista. Oli jotenkin tosi hauska lukea itselle tuntemattoman ihmisen arjesta ja arkeen liittyvistä tavoista. Sitä jotenkin aina kuvittelee, että kaikkien arki on samanlaista, mutta vaikka raamit olisivatkin, tavat toimia voivat erota paljonkin. Ja niistä jos mistä on minun mielestä jotenkin viihdyttävää kuulla! Alla siis listattuna omaan arkeeni liittyviä faktoja. Onko minulla teille tuttuja tapoja toimia, vai ovatko kaikki alla listatut jutut teille ihan utopiaa? Jos siellä on muita blogia kirjoittavia, tehkää ihmeessä vastaava postaus ja linkatkaa vaikka tämän postauksen kommenttikenttään. Olisi hauska lukea myös teidän arjesta 🙂 1. Innostun joka kerta, kun kuulen postiluukun kolahtavan.  En tiedä mistä tämä johtuu, mutta kuvittelen postin tuovan mukanaan aina jotain jännittävää. Kenties hääkutsuja (kenen?), yllärilahjoja (mistä?) tai jotain kivoja aikakausilehtiä (kuka tilasi?).

Terapian tarpeessa – oikeasti

Terapian tarpeessa – oikeasti

Lokakuun 10. päivä vietetyn Maailman mielenterveyspäivän kunniaksi halusin kirjoittaa hyvin henkilökohtaisesta kokemuksesta; ajasta, jolloin olin terapian tarpeessa. Kokemus on muuttanut ja muokannut minua enemmän kuin mikään muu, enkä olisi minä ilman kaikkia kokemiani mielen haasteita. En voi sanoa ettenkö olisi koskaan hävennyt ongelmiani, mutta häpeästä on jo onneksi pitkän aikaa ja nykyään näen kaiken kokemani positiivisessa valossa! Tästä huolimatta mietin väkisinkin kirjoitanko aiheesta julkisesti, ja jos kirjoitan, mitä tämän postauksen julkaiseminen voi aiheuttaa. Vaikutuksia voi olla monia - negatiivisia ja positiivisia - mutta toivon tämän postauksen rohkaisevan edes yhtä ihmistä, joka miettii kannattaisiko hakea apua mihin tahansa mielenterveyden ongelmaan. Kyllä kannattaa. Tuhat kertaa kyllä. Sinä olet sen arvoinen!

Saako pienen vauvan äitinä näyttää hyvältä?

Saako pienen vauvan äitinä näyttää hyvältä?

Olen aina ollut kiinnostunut muodista ja oman tyylin luomisesta, mutta en ole ollut siinä niin lahjakas kuin olisin ehkä toivonut (muotibloggarityyliin). Mutta samapa tuo, tyylini on ihan mukiin menevä 😀 Tässä postauksessa ei kuitenkaan ole kyse minun tyylini pisteyttämisestä, vaan siitä "ilmiöstä", johon olen uutena äitinä törmännyt sekä omissa ajatuksissani että muiden mietteissä; saako pienen vauvan äitinä näyttää hyvältä, vai pitääkö oman ulkonäön viestiä väsyneestä pikkuvauva-arjesta, jotta olet muiden silmissä niin sanotusti hyvä äiti?