Ristiriitoja ja uuden identiteetin sisäistämistä

Ristiriitoja ja uuden identiteetin sisäistämistä

Tuossa se nyt tuhisee ja mä olen äiti, joka on äitiyslomalla ja työntää rattaita! Ihmeellistä... edelleen... ihan joka päivä! ❤ Tenttasin yhtä äitiystävääni muutama päivä sitten siitä ihmetyksen fiiliksestä, joka minulla tulee toisinaan katsoessani Miniä ja tehdessäni äitimäisiä juttuja, kuten imettäminen tai vauvan taiteilu turvakaukalossaan auton takapenkille. Mielestäni raskaus ja synnytys siirsi minut kuitenkin loppujen lopuksi valonnopeudella itsenäisestä Neasta äidiksi, jota kaivataan ympäri vuorokauden hoitamaan, imettämään ja hoivaamaan. Kyselin ystävältäni tuntuuko hänestä äitiys vuosien kokemuksen jälkeen edelleen oudolta, ikäänkuin eläisi toisen ihmisen elämää (tiedättekö, tähän saakka on vain katsonut muita naisia äiteinä, mutta nyt olen sitä itse). Hetken pohdittuaan hän sanoi hyvin kuvaavasti, että välillä jopa vuosien jälkeen hänestäkin saattaa tuntua siltä kuin katsoisi itseään jonkun ulkopuolisen silmin. Juuri siltä minusta tuntuu ja on helpottavaa kuulla, että jostain muustakin. Tämä ja miljoonat muut fiilikset alkavat varmaan nyt nostamaan päätään, kun J palasi isyyslomalta takaisin sorvin ääreen ja me ollaan Minin kanssa arkipäivät kotona kahdestaan. Tai missä ollaankaan! Tässä sitä kuuluisaa (ja kauan odotettua) vauva-arkea elellään vaipanvaihdosta ja syötöstä toiseen - ja yhdestä fiiliksestä toiseen. Ja voi niitä fiiliksiä...

Voimaannuttava synnytys – pieni tyttäremme on vihdoin täällä!

Voimaannuttava synnytys – pieni tyttäremme on vihdoin täällä!

Mieheni ja minun maailma mullistui viikko sitten keskiviikkona kello 9.35, kun pieni tyttömme syntyi Naistenklinikalla kiireellisen sektion päätteeksi. Käsittämätöntä, miten vahvasti onkaan voinut tuntea pienen suuren kolon sydämessä täyttyneen; kahdesta tuli kolme ja me olemme nyt perhe! Vaikka synnytys oli melkoinen maraton ja fyysisesti rankka, en vaihtaisi sitä mihinkään. Olen kuullut kliseet "tekisin kaiken uudestaan" [...]

Päivät ja hermot paukkuu!

Päivät ja hermot paukkuu!

Ihanaa tämä vapaus. Tulen hulluksi tästä odottamisesta. Voi kuinka rentouttavaa vain hengailla päivät pitkät. Ei, en kestä enää hetkeäkään! Kuulostavatko yllä olevat ajatukset sinusta tutuilta tai oletko ehkä samassa tilanteessa raskauden venyessä yli lasketun ajan? Saatat kärsiä kanssani vaarattomasta Hermotpaukkuu -syndroomasta.

5+ monta asiaa minusta

5+ monta asiaa minusta

Olen joutunut huomaamaan, että bloggaaminen on ihanaa, mutta aivan kamalan itsekeskeistä! Omia mielipiteitä, kuvia minusta eri kuvakulmista, juttuja minun mielenkiinnon mukaan ja kaikkea muuta mahdollista... välillä se ahdistaa, mutta yritän ajatella, että se blogeissa varmaan on ideana 😀 Se on toisaalta myös se asia, joka omasta mielestäni tekee muiden ihmisten blogien lukemisesta mielenkiintoista - pääsee [...]