Minipaniikkeja

Olen lanseerannut uutena äitinä nyt virallisesti uuden sanan: minipaniikki, monikossa minipaniikit. En tiedä teistä, mutta minulle minipaniikkeja tuli etenkin äitiyden ensimmäisinä viikkoina hyvin usein!

Mikä minipaniikki?

”Mikä tuo punainen jälki hänen poskessaan on?? Onkohan joku ötökkä pistänyt äsken vaunuissa, vai onko se nyt jotain akuuttia allergiaa äidinmaidosta??”

”Apua, miten sen kädet on näin kylmät?? Jäätyivätköhän ne äsken päiväunien aikana ja sormet kärsivät nyt peruuttamatonta tuhoa??”

”Siis leikkasinko mä nyt liikaa tuota pikkurillin kynttä… ei vauvaan näytä sattuvan, mutta jos nyt kuitenkin leikkasin liikaa ja se tulehtuu ja…??”

”Onkohan sillä nyt lämpöä, vai onko sillä vaan kuuma?? Jotenkin se on ehkä vähän väsynyt. Apua, lähdetäänkö nyt sairaalaan vai minne minun kuuluu mennä vauvan kanssa??”

Kuulostaako tutulta? Sydän hakkaa hetken kovempaa ja ajatus poukkoilee pallon lailla mielen sopukoissa — mitäs nyt kuuluu tehdä. Tyypillistä minipaniikille on myös tietenkin (nimensä mukaisesti), että paniikki tai reaktio on suhteettoman suuri tilanteeseen nähden ja kauhukuvia värittää jokin muu kuin todellisuus. Esimerkiksi tuo käsien tuntuminen kylmiltä +15 asteessa (vaunuissa makuupussissa villahaalari päällä) nukuttujen päiväunien jälkeen tuskin tarkoittaa käsien jäätymistä, saati peruuttamatonta tuhoa. Toista lastansa käsittelevä äiti toteaisi lungisti vain, että ensi kerralla laitan lämpimämmät hanskat käteen, tai, että meidän typyllä on yleensä aika viileät kädet. Ja tiedänhän minäkin sen, ettei ole mitään hätää – järkevä ihminen… Mutta kun minipaniikki iskee, järki kaikkoaa hetkeksi jonnekin kauas.

Onneksi varsin pian minipaniikin alkamisesta paniikki laantuu ja pian naurahdan jo ääneen, että huoli oli täysin turha, tai ainakin kovasti liioiteltu. Katsotaanpa toista mainitsemaani esimerkkiä; ötökän pistos tai allergia äidinmaidosta. Järki sanoo, että akuutti allerginen kohtaus ei varmasti voi tulla viiveellä äidinmaidosta, taikka oireilla muutaman minuutin ajan pienenä hentona punaisena läikkänä posken pinnalla. Ötököitäkään ei enää näillä ilmoilla enää näy. Hetken kuluttua naurahdan taas ääneen kun tajuan, että vauvahan oli pudottanut tutin suusta päiväunilla, ja nukkui sen jälkeen poski tuttiosaa vasten. Siitä siis punainen jälki. Ei vaaraa, hölmö minä.

Harmillista minipaniikeissa on pulssin nousun lisäksi kuitenkin se, että aiheita panikointiin olisi loputtomasti! Kynsien leikkauksesta mahdollisesti liikaa kiristäviin vöihin turvakaukalossa. Tai entäs se vastasyntyneen niska… uutena vanhempana sitä käsittelee syystäkin vauvaa aina kuin silkkihansikkain, mutta auta armias, jos niska näyttää vieraiden sylissä retkahtavan jotenkin ”hassusti”. Edelleenkään vauva ei näytä pahastuvan, mutta äidin mielessä palaa halu syöksyä varmistamaan tilanne. Siitäkin huolimatta, että vauva on huomattavasti kokeneemman vauvan käsittelijän sylissä, kuin mitä itse olen. Minipaniikki se siellä pään sisällä kolkuttelee!

Kyllä tämä tästä

Uskon kuitenkin, että minipaniikit ovat hyödyllisiä ja luonnon oiva tapa opettaa huomaamaan potentiaalisia vaaroja ympärillä ihan uudella tavalla. Olen myös lohduttautunut sillä, että näin opin koko ajan äitiydestä lisää. On esimerkiksi muistettava, että lapsen kasvaessa turhaksi todetut minipaniikit muuttuvat pikkuhiljaa oikeiksi paniikeiksi: kun pienokainen opettelee pyöräilemään ilman apupyöriä, tai kulkee ison risteyksen kautta kouluun… tai alkaa teininä puhumaan ensimmäistä kertaa poikaystävästään! Huh. Parempi siis ottaa homma nyt tarvittavalla vakavuudella, mutta luottaen omaan tekemiseen ja vauvan taitavaan elekieleen. Oikean hädän tunnistaa kyllä, ja silloin toimitaan!

Tunnistaako kukaan muu sisällään toistuvia minipaniikkeja, ja mikä on ollut kummallisin aihe, josta olette säikähtäneet syyttä?

/N

PS. Postauksen kuvitus liittyy etäisesti aiheeseen, sillä voitte vain kuvitella, kuinka paranoidi sitä oli kantorepun kiinnityksistä ja niiden pitävyydestä ensimmäisillä kerroilla…! 😀

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.