Äitiystävyydestä

”Sitten kun vauva syntyy, tulet saamaan paljon mammakavereita!”

Näin kertoi äitinä jo vuosia ollut ystäväni minulle minun ollessa vielä raskaana. Hänen katseestaan paistoi aito ilo asiaan liittyen. Muistan silloin salaa ajatelleeni, että entä jos en halua mammakavereita. En toki tätä hänelle sanonut, mutta jo sanana mammakaverit sai minulla karvat pystyyn! Se sai mielessäni äidit kuulostamaan vauva-arjen puuduttamilta ja hieman masentuneilta. Mammakavereilla oli mielessäni myös jatkuva kiukku ja kauna puolisoitaan kohtaan, ja tätä tunnetta purettiin luonnollisesti hiekkalaatikon reunalla sähisten. Mammakavereiden arki kulutetaan ”jossain kerhoissa”, jossa ikävä vertailu vauvojen kehityksestä syö kaiken positiivisen ilmapiiristä. Ja sitä rataa – hieman kärjistetysti! En tiedä mistä tämä kaikki kumpusi ja voi kuinka väärässä olinkaan… 😀

Kuinkas sitten kävikään?

Alunperin olin sitä mieltä, että vaikka vauva tulee elämään, vanhat ystävyyssuhteet säilyvät ja pysyvät sellaisenaan. Ajattelin, että jakaisin lapsettomien ystävieni kanssa kuulumisia ihan kuten ennenkin, mutta minut on totaalisesti yllättänyt se, kuinka paljon haluaisin vauvasta ja arjestamme puhua. Fakta kuitenkin on, että lapsettoman ystävän voi olla (ymmärrettävästi) mahdotonta keskustella, saati innostua arkeemme liittyvistä asioista, kun se on hänelle niin tuntematonta. Jos kerron lapsettomalle ystävällemme vaipanvaihdossa tapahtuneesta ”onnettomuudesta” kyyneleet silmissä nauraen, en voi olettaa, että tarina on hänestä yhtä hauska. Ja ymmärrän sen kyllä, mutta nyt ymmärrän myös kuinka tärkeää on, kun saan jakaa äitiyden tuomia ajatuksia ihmisten kanssa, jotka kokevat täysin samaa. Ehkä näin myös muut ystävyyssuhteet voivat säilyä paremmin?

Äitikavereiden kanssa puheenaiheet pyörivät hyvin luonnollisesti vauvan ja siihen liittyvän arjen ympärillä. Puheenaiheita voivat todellakin olla yöunet, yösyötöt, imetyksen haasteet, synnytyksen tarkka kulku (synnytystavat- ja asennot, komplikaatiot ja kaiken maailman eritteet), vauva-arjen ilot ja haasteet, vauvanvaatteiden kokoanalyysit, lastenvaatekirppikset, ristiäisten järjestäminen, vauvan kehitys ja rattaiden ominaisuuksien vertailut…. Eikä tämä kaikki olekaan minusta ahdistavaa, vaan ihanaa! On ihanaa saada jakaa tätä kaikkea ihanaa hulluutta sellaisten naisten kanssa, jotka ovat samaan aikaan samassa veneessä. Toisaalta äidit osaavat tukea omien kokemuksiensa kautta ja kertoa vinkkejä miten esimerkiksi neuvolan kasvukäyrien tuijottelun tuomasta ahdistuksesta selviää. Mitään ei tarvitse hävetä, ja voi puhua vauvasta ja arjestasi juuri niin paljon kuin haluaa (=koko ajan). Toki muitakin puheenaiheita saa olla, mutta ei tarvitse varoa puhuvansa mistään liikaa. Äitiystävyys todellakin lähentää nopeasti ja tämän postauksen alun mammakaveruudesta ollaan äitien välisessä ystävyydessä kaukana.

Tällä hetkellä olen tajuttoman kiitollinen kaikista uusista tuttavuuksista, kavereista ja ystävistä, joiden kanssa voin jakaa uutta arkeani. Ja tietenkin myös kaikista ”vanhoista” ystävistäni, jotka jaksavat kuunnella minua myös niistä vaipanvaihtopisteen ”onnettomuuksista”. Kiitos, kun olette siinä!

Joku voisi korjata minua, että kyllä se kateus ja ikävä vertailu sieltä tulee, mutta haluan keskittyä tässä nyt positiiviseen 😉

53737aa6-9fb4-4caa-8129-5f283a8ab22b

Mistä äitikavereita löytää?

Itse olen tutustunut moneen äitiin Instagramin kautta. Siellä on ollut kiva seurata toisten äitien elämää, kommentoida ja vaihtaa viestejä. Sitä kautta voin sanoa saaneeni jo muutaman ihanan ystävän lisää! Myös Facebookin kautta on suhteellisen helppo saada äitikavereita, esimerkiksi vauvojen syntymäkuukausien (elokuiset2018 yms) mukaan nimetyistä ryhmistä tai alueellisesti (pk-seudun elokuiset 2018 yms). Olen lähtenyt mukaan myös seurakunnan äiti-vauva -ryhmään, jossa kaikki äidit ovat juuri tulleet ensikertaa vanhemmiksi. Tapaamme kerran viikossa ja voin sanoa, että siinä vasta ihana ryhmä! Jos et ole aktiivinen sosiaalisessa mediassa, tai et kuulu kirkkoon, myös äiti-vauva -jumpat ja joogat on yksi oiva tapa tavata muita äitiyslomalaisia. Helsingissä ainakin Yoga Nordic:ssa pääsee vauvan kanssa joogailemaan ja Pihasalissa järjestetään kunnon äiti & vauva -joogakursseja. Vaihtoehtoja aktiviteeteille ja täten potentiaalisten äitikavereiden tapaamiselle on Helsingissä loputon määrä. Ja varmasti näin on myös muualla Suomessa!

Kaikista omista ennakkoluuloistani huolimatta minusta on jo nyt tullut äitikaveruuden puolestapuhuja. Tämä vaati kuitenkin rohkeutta ja avoimuutta uusien ihmisten kohtaamiselle. Jos siis koet, että (äiti)ystäviä voisi olla lisää, sinulla ei ole mitään hävittävää; laita rohkeasti viestiä samanoloisille äideille ja pyydä vaikka lounaalle. Siitä se lähtee!

Niin ja eihän kaveruuden tarvitse rajoittua äitiyteen – se vain on niin uskomattoman suuri yhdistävä tekijä ❤

/N

PS. Nämä kuvat on ottanut ihana uusi äitikaveri, jonka tapasin tällä viikolla ensimmäistä kertaa!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.