Miltä arjen ”kuuluisi” pienen vauvan kanssa näyttää?

Sorruin tänään Googlen syövereihin (jokaisen äidin perisynti, olettaisin). Tänään tosin ihan vain mielenkiinnosta tutkimaan mitä kehitysaskelia on odotettavissa, nyt kun Mini lähestyy kahden kuukauden ikää. Olen ollut Minin syntymän jälkeen todella kiinnostunut tietämään enemmän siitä valtavan nopeasta kehityskaaresta, jonka puitteissa vauvat kehittyvät ensimmäisen elinvuotensa aikana. Tästä kehityksen nopeudesta ja sen ihmettelystä voisin kirjoittaa ihan oman postauksen, mutta tämä alustus oli lähinnä aasin silta itse asiaan… Googlen hakutuloksissa eteeni tuli nimittäin Anna -lehden keskustelupalstalle kirjoitettu kysymys ”Mitä puuhaatte pienen vauvan kanssa (n 2kk)?”. Tätä keskustelua en voinut sivuuttaa, sillä olen itsekin alkanut pohtimaan mitä muut äidit tekevät pienen vauvan kanssa päivisin! Keskustelun aloittaja kirjoitti palstalle näin:

Minkälaisia aktiviteetteja harrastatte vauvanne kanssa hänen hereilläoloaikana?
Meillä 6 viikkoisen kanssa hereilläoloaika menee aika pitkälti vaippojen +mahdollisesti vaatteiden vaihtoon +muihin hoitotoimenpiteisiin, sylittelyyn, hetki ehkä ollaan lattialla ja kohta syödään ja ruvetaan taas nukkumaan.

Onko teille tullut jo jotain rytmiä päiviin? Meille ei sen kummempia, pidemmät unijaksot keskittyvät onneksi öihin, mutta vauvan tahtiin mennään, eli välillä vauva nukkuu melkein koko päivän lyhyitä päikkäreitä, syö ja nukahtaa taas ja hereillä ollaan tosi vähän. Välillä taas seurustelee pirteänä parikin tuntia.

reng, 16.03.2009

Välillä sitä uutena äitinä väkisinkin miettii, kuuluisiko minun tehdä vauvan kanssa jotain muuta kuin mitä teen..? Varmistanko omilla toimillani sen, että vauva saa tarpeeksi sekä läheisyyttä ja hellyyttä että virikkeitä? Ei tässä ole tarpeen Sibeliusta kuunnella tai Sinuhe egyptiläistä lukea iltasaduksi, mutta onko jotain mitä voin tehdä hänen kehityksensä tukemiseksi?

Moni varmasti pyörittelee nyt silmiään ja ajattelee, että jokainen äiti tekee niin kuin parhaaksi näkee. Niin minäkin periaatteessa ajattelen, mutta ironista kyllä, syvemmät pohdintani omista päiväaktiviteeteista vauvan kanssa alkoivat viime neuvolakäynnillä. Siellä meiltä kysyttiin hieman ohimennen, mutta ystävällisen painokkaasti, että laulammehan tai loruttelemmehan vauvalle jo, tai kuuntelemmehan musiikkia hänen kanssaan. Kaikki tämä kuulemma tukee vauvan aivojen kehitystä. Apua, pakkohan sitä oli tälle neuvolatädille myöntää, että en osaa yhtäkään laulua (runoista ja loruista puhumattakaan) ulkoa. Hämähämähäkkiä lukuunottamatta. Myös musiikin kuuntelu kotona on täysin unohtunut.

Teille taas täytyy myöntää, että pyrin paikkailemaan asiaa jo matkalla neuvolasta kotiin. Kuuntelimme silloin Minin kanssa auton stereoista Fröbelin palikoita ja nyt laulan hänelle pää-olkapäät-peppu -laulua aina vaipanvaihdon yhteydessä. Olen opetellut myös muita lastenlauluja 😀 Ainakin tyttö nauraa lauluilleni, joten se on hyvä!

6wxOS4hyQ4eRAa10OTKeOg

Meidän päivä Minin kanssa

Tuo yllä oleva keskustelupalstan kommentti voisi olla minun kirjoittama; niin samanlaiselta meidän arki kuulostaa! Meillä Mini on välillä liiankin pitkiä pätkiä hereillä, sillä hän on ollut syntymästään saakka melko huono nukkumaan päiväunia. Tämän melkein kahden kuukauden aikana hän on nukkunut kenties muutamat pitkät 3h päiväunet, muuten on menty kotona päivisin 1-2h unilla. Pahimmillaan unet rajoittuvat 30 minuuttiin kerrallaan. Uskokaa tai älkää, olen kokeillut rytmien luomisen, vaunut, laulut, hyssyttelyt, eri paikoissa nukutuksen yms., mutta hän ei vain nuku! En ole kuitenkaan ollut asiasta kovinkaan huolissani, koska hän on ihanan virkeä ja hyväntuulinen. Ja nukkuuhan hän tyytyväisenä liikkuvissa rattaissa, autossa ja sylissä. Ehkä tämä tästä tasaantuu ja päiväunirytmi löytyy myöhemmin. 🙂

Päivällä kotona ollessamme Minin hereilläoloaika koostuu pitkälti syötöistä, vaippojen vaihdosta ja sylittelyistä. Välillä ollaan hetki leikkimatolla mahallaan tai ihmetellään ympärillä olevia asioita yhdessä (lamppu ja taulut ovat tytön mielestä tällä hetkellä pop). Jos emme ole kotona, olemme joko asioilla tai vaunulenkillä. Vähintään kerran päivässä meidän on päästävä pois kotoa, jotta seinät eivät kaadu meidän kummankaan päälle.

Illalla olemme pyrkineet suorittamaan iltarutiinit suhteellisen samalla tavalla: syöttö, vaipanvaihto, yöpuku päälle, ja tarvittaessa vielä uusi syöttö. Tämän jälkeen tyttö laitetaan meidän makuuhuoneessa olevaan omaan kehtoon nukkumaan, jonne hän nukahtaa melkein joka kerta hyvinkin nopeasti. Nukkumaan hän menee tällä hetkellä yleensä kello 20-21 välissä. Pikkuhiljaa olisi mukava alkaa lukea hänelle joitain iltasatuja, vaikka hän ei niitä vielä ymmärräkään. Mutta ikäänkuin rutiinien luomiseksi!

Etenkin nyt kun kirjoitan päivästämme tarkemmin, tuntuu kuin eläisin nykyään jossain aikakapselissa – jonnekin se aika vain humahtaa, ja aamusta siirrytään iltaan joka päivä aivan hetkessä! 😀

Vinkkejä?

Keskustelupalstan kommentteja lukiessani minulle vahvistui tunne, että meidän arjessa on varmasti aivan tarpeeksi virikettä kaksikuiselle neidille. Olemme aika paljon menossa muutenkin, joten tuntuu, että voisimme itseasiassa myös levätä enemmän – sekä vauva että äiti!

Haluaisin kuitenkin kovasti kuulla miltä muiden pienten vauvojen vanhempien päivät näyttävät! Mitä te teette vauvojen kanssa (tai olette tehneet lapsien ollessa pieniä)? En usko orjalliseen pitkään aktiviteettilistaan, mutta onko jotain, josta olette huomanneet olevan hyötyä vauvan kehitykselle?

Vinkkejä ja kommentteja otetaan ilomielin vastaan, joko tänne blogin puolelle kommenttikenttään tai instagramissa (@neacami). 🙂

/N

2 thoughts on “Miltä arjen ”kuuluisi” pienen vauvan kanssa näyttää?

  1. Voi olen miettinyt niiiin samoja asioita!! Laulellaan pienen kanssa paljon, lorutellakin yritän, selostan hänelle kaiken mitä teen, juttelen kaiken maailman tunteistani… mutta silti pohdin joka päivä, että saako hän tarpeeksi huomiota ja virikkeitä. Joskus mietin myös, että toisen lapsen kanssa on varmaan helpompaa, kun on sitten isosisko viihdyttämässä ja tarjoamassa virikkeitä 😉 Ehkä tämä helpottuu kun nuo pienet kasvaa ja heidän kanssaan voi alkaa touhuta enemmän. Nyt se on lähinnä sitä että minä touhuan ja vauva tuijottaa hölmistyneenä 😀
    -Iida

  2. Ykkönen viihtyi vain rintarepussa ja hänellä oli kova koliikki – tein kotitöitä huudon säestyksellä…okei, juurikin tuota juttelua ja laulamista harrastettiin sekä leikkipuiston & MLL:n vauvatapaamisia. Kakkosen kanssa sujui samaan malliin, paitsi onneksi ilman koliikkia. Tuota ”teen kotitöitä ja vauva tuijottaa tekemisiäni” – juttua tuli myös harrastettua. Nyt jälkeläiset ovat jo 2- ja 5-vuotiaita, ja kuviot ovat muuttuneet oikein paljon =) Varsinkin esikoisen vauva-aikana mietin paljon näitä juttuja, ja siksi innostuin kommentoimaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.