Kun paino ei putoakaan synnytyksen jälkeen…

Kirjoitin raskauden loppupuolella ”kilopostauksen”, jossa kerroin kuinka olin siinä vaiheessa raskautta ”onnistunut” kerryttämään +16 kiloa painoa aiemmin melko hoikkaan ja urheilulliseen kroppaani. Kilot olivat tulleet tasaisesti pitkin raskautta enkä kokenut niiden häiritsevän, estävän liikkumista tai vaikuttavan itsetuntooni millään tavalla. Olin siis hyvinkin sujut painoni kanssa. Odotin kuitenkin vauvan syntymää, ja sitä, että pääsisin taas pukeutumaan normaalisti ja liikkumaan itselle luontaisella tavalla (hikiliikuntaa ja endorfiinihöyryjä). Tämä lienee melko yleinen odotuksen aihe kaikilla raskaana olevilla 😀

Mutta kuinkas sitten kävikään

No mutta… ei se kilojen kerryttäminen siihen kilopostauksen tilanteeseen sitten jäänytkään! Olin ihmeissäni, kun minulle tuli vielä muutama kilo painoa lisää ennen synnytystä, vaikka monella naisella paino jopa putoaa synnytyksen lähestyessä. Lisäksi sain vielä sektion jälkeen (kyllä – synnytyksen jälkeen kotiin päästyämme) muutaman kilon palkinnoksi turvotuksen muodossa. Lienee sanomattakin selvää, että viisi päivää synnytyksen jälkeen, +20 kg aloituspainoon nähden, olo oli todella tukala ja ahdistunut. Itkin joka kerta katsoessani peiliin; jalkani näyttivät puupölkyiltä, vatsa siltä kuin olisin edelleen raskaana ja sektioarven ympäristössä koreili pullataikinamaharöllykkä, jollaista en ollut koskaan nähnyt itselläni. Aina peiliin katsoessani teki mieli nauraa, mutta sitten itkin. Itkin sitä, että minusta tuntui kuin joku vieras ihminen olisi katsonut takaisin peilistä. Sellainen ihminen, joka ei koskaan liiku ja makaa paljon vain sohvalla (sellainenhan olin siis itsekin sillä hetkellä). Ehkä tämä ajatus meni syvälle oman identiteetin ulottumattomiin ja vaikka kuinka yritin tsempata ja kunnioittaa kroppaani hienosti tehdystä työstä, oma peilikuva sai minut kyyneliin. Mieheni onneksi yritti tuon tuosta muistuttaa, että isosta leikkauksesta oli vasta joitain päiviä, ja että palautuminen alkaisi varmasti pian, mutta se voi viedä kauemmin kuin mitä odotin (hän myös muisti kertoa kuinka kaunis olen ja että tehnyt uskomattoman työn viimeisen yhdeksän kuukauden aikana, synnytyksestä puhumattakaan – mikä mies! <3).

Vaikka olin itse kuvitellut naiivisti, että kaikilla naisilla raskauskilot jäävät synnärille, minun piti taas opetella olemaan kärsivällinen. Ilmeisesti luulin, että kärsivällisyyden harjoittaminen kuuluu ainoastaan raskauden odotukseen ja raskauteen 😀 Pikkuhiljaa kroppa alkoi kuin alkoikin kuitenkin muuttua. Päivä päivältä! Muutaman viikon sisällä sektiosta ympäri kroppaa ollut turvotus alkoi olla tiessään ja paino tippua. Aloin odottaa aamujen vaa’alla käyntiä, koska lukema näytti joka päivä lähes kilon verran vähemmän edelliseen aamuun verrattuna. Tahti alkoi tosin tässä vaiheessa jo hirvittää ja mietin miten kroppani voi sulaa tätä vauhtia: kilo päivässä! Tätä ei onneksi jatkunut kauan ja nyt kun synnytyksestä on kulunut hieman yli kuukausi, paino on tippunut synnytyksen jälkeiseen pahimpaan turvotustilanteeseen verrattuna yhteensä 14 kiloa. Onhan se valtava määrä, mutta näyttäisi siltä, että nämä loput 6-7 kiloa ovat niitä McDonald’s suklaasundae- ja Kellog’s Corn Flakeskiloja (raskausajan himoni, hah).

Raskaudesta ja synnytyksestä palautuminen on pitkä prosessi

Näitä viimeisiä kiloja karistellaan varmaan vielä pidempään, mutta silti en voi kuin ihmetellä kuinka paino karisee isolta osin kuin itsetään pelkkien vaunulenkkien ja imetyksen ansiosta. Toki tämä korostuu omalla kohdallani, sillä minulle kiloja tuli melko paljon. Vatsani on kiinteytynyt tämän reilun kuukauden aikana pienin askelin lähelle lähtötilannetta ja voin vain kuvitella mitä jälkitarkastuksen jälkeen (toivottavasti) aloitettava rankempi urheilu ja vatsalihasten harjoittaminen kropalle tekee!

wnM%9LfQR2iDupSCgtvhCQ

Fyysinen palautuminen raskaudesta ja synnytyksestä sisältää kuitenkin niin paljon muutakin kuin kilot ja tämän olen nyt takonut omaan päähäni. Haluan ottaa iisisti ja olla itselle armollinen, jotta kroppani saa mahdollisuuden palautua mahdollisimman vahvaksi pidemmällä tähtäimellä. Hosuminen ja liian kova liikunta tässä vaiheessa altistaa vatsalihasten erkauman pahentumiselle ja jopa kohdunlaskeumalle. Näitä ongelmia korjattaisiinkin sitten huomattavasti kauemmin. Fyysinen palautuminen sisältää lisäksi omalla kohdallani sektioarven huomioimisen (se voi kuulemma kipuilla hyvinkin pitkään muuten) ja muutenkin tuki- ja liikuntaelimistön rauhallisen kuntouttamisen, sillä raskaus on mullistus, joka kuulemma vaikuttaa naisen kropassa joka ikiseen elimeen. Miksi siis alunperinkään kuvittelin, että kroppani palautuminen ja urheilu entisessä merkityksessään olisivat ajankohtaisia välittömästi synnytyksen jälkeen??

Fyysisen palautumisen lisäksi on vielä henkinen palautuminen ja kaiken uuden opettelu, joten päätän tämän postauksen juhlallisesti toteamalla, että olkaamme naiset armollisia itsellemme ja kiitollisia tästä ihmeellisestä kehosta, joka pystyy tähän kaikkeen: raskauteen, kantamaan ja kasvattamaan lasta 9 kuukautta ja kaiken kukkuraksi synnyttämään! Palautuminen on tärkeää varmasti jokaiselle meille sekä henkisesti ja fyysisesti, mutta se vie aikaa 🙂

Terkuin,

Huomattavasti kevyempi ja pirteämpi

N

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.