Mitä meille kuuluu? Vaipparallia, imetysasiaa ja iskä kyllä osaa

Blogini nimi ei voisi kuvata arkeamme paremmin tällä hetkellä: äiti opettelee! Jotenkin osasin aavistaa tämän jo raskausaikana, kun mietin blogille sopivaa nimeä 😉

Tyttäremme syntymästä tulee tänään kuluneeksi kolme viikkoa. Kuinka nopeasti voikaan aika mennä tällaisessa omassa kuplassa?! Olemme olleet onnekkaita, sillä J pystyi pitämään heti alkuun kolme viikkoa isyyslomaa (+ ”synnytysviikon” omasta pussista), ja olemme näin ollen päässeet yhdessä opettelemaan uutta vauva-arkea hyvin tiiviisti yhdessä. Tämä viimeisin kuukausi on ollut todella ainutlaatuista ja perhekeskeistä aikaa, enkä ole halunnut juuri muuta tehdä kuin keskittyä olennaiseen.

Ensi viikon jälkeen meillä alkaa tosin taas ihan uudenlainen arki, kun J palaa töihin ja me jäämme Minin kanssa kotiin päiviksi kahdestaan. Tai ei toivottavasti vaan kotiin, vaan erittäin aktiivisen vauva-arjen pariin, johon kuuluu tiivistä äitikavereiden tapaamista, muskareita, vauvajoogaa, vauvauintia ja loputtomia herkkulounaita Helsingin keskustassa (huomaa sarkasmi, sillä tämä illuusio odottaa vielä rikkoontumistaan..).

En oikein tiedä milloin pääsen taas kirjoittelemaan ajan kanssa (syy selviää postauksen lopusta), joten kirjoitan nyt vähän kattavammin siitä mitä kaikkea olen viime viikkoina päässyt oppimaan ja mikä on ehkä yllättänyt.

1. Rakkautta ensisilmäyksellä… ja jokaisella sen jälkeen

Jos en ole ennen uskonut rakkauteen ensisilmäyksellä (tai parkaisulla), niin nyt uskon! Se tunne, kun kuulin ensimmäisen kerran meidän vauvan äänen, oli sanoinkuvaamaton. Samanlainen ensimmäinen itku se oli varmasti kuin muillakin vauvoilla, mutta silti tämän pienen ihmeen äänen kuuleminen ensimmäistä kertaa oli samalla se ensimmäinen konkreettinen kosketus uuteen elämään perheenä ja tuon pienen tytön äitinä. Nykyään minin tuijottelu, nuuhkuttelu ja haliminen on parasta mitä tiedän… vaikka välillä tämän tissitakiaisen nukuttaminen päiväunille muuallekin kuin omaan syliin on todella paikallaan! 😀

2. Imetys on kovaa hommaa

En ollut missään vaiheessa ennen synnytystä ajatellut imetyksestä mitään muuta kuin että hienoa jos se onnistuu, sillä yritin suojella itseäni mahdollisilta pettymyksiltä (jos en imetyksessä onnistuisikaan tai maitoa ei vain tulisi?!). Toivoin tietenkin kovasti imetyksen onnistuvan sen lukuisten positiivisten vaikutusten takia, mutta tässä on taas yksi niistä asioista joihin äiti ei vain voi aina vaikuttaa, mutta asia, joka aiheuttaa todella paljon stressiä ja mielipahaa monelle. Meillä imetys onneksemme lähti hyvin käyntiin pienen alkukangertelun jälkeen.

Mikä imetyksessä sitten yllätti? Sanotaan vaikka näin, että ihan kaikki! Onhan se nyt hämmentävää, että voin tarjota äidinmaidon kautta kaiken tarpeellisen ravinnon tyttärellemme pitkäksi aikaa. Olen ylpeänä kävelevä maitobaari ja ruokapankki (en ota tätä loukkauksena, koska sitähän minä olen), jonka avulla tyttö on viimeisen 1.5 viikon aikana saanut itselleen 520 g lisää painoa ja kasvanut syntymästään 2 cm lisää pituutta. Sanoinko jo kuinka hämmentävää ja ihanaa se on samaan aikaan!

Minut on yllättänyt myös se, kuinka vahva ”skene” imetykseen liittyy! Neuvoja saadaan jo raskausaikana neuvolasta, sairaalassa hommaa harjoitellaan ja kotiin saadaan ohjelehtisiä aiheeseen liittyen. On myös yhdistys (Imetyksen tuki ry), joka ajaa imetyksen ilosanomaa eteenpäin, on Facebook-sivut ja pro-imettäjät. On Ylellä pyörivä Imettäjät -sarja, jossa paneudutaan erilaisiin imettäjiin. On vinkkejä maidonnostatukseen, imetysteetä, rintakumeja ja imetysvaatteita. Ja tämän kaiken olen oppinut muutaman viime viikon aikana. Ainiin ja maitopumppu!! Tuo sähköinen laite, joka tuo minulle edelleen mieleen, että olen Mansikki kotisohvalla, jonka tehtävänä on lypsää rintamukset tyhjiksi ravinnosta, jotta tytölle löytyy ruokaa myös pakkasessa.

Se on myös yllättänyt, kuinka paljon imetykseen menee aikaa ja toisaalta kuinka paljon imetykseen kuluva aika vaihtelee! Tuntuu, että vauvojen välillä on hyvin suuria eroja ruokailumäärissä ja -ajoissa, ja toisaalta samankin vauvan imetyskertojen kestossa voi olla isoja vaihteluja. Itse olen viimeiset kolme viikkoa imettänyt 9-12 kertaa vuorokaudessa, mutta imetysaika on vaihdellut 1.5 tunnista 5-10 minuuttiin kerrallaan. Arvatkaa vain mihin vuorokaudenaikaan tuo 1.5 tunnin maraton ajoittui? Juu, yöhön.

Tällä hetkellä tuntuu siis luonnollisesti siltä, että päivämme pyörii imetyksien ympärillä ja minä kulutan sohvaamme kiitettävän paljon (osaan tv:n ohjelmiston jo kutakuinkin ulkoa). Onneksi (onneksi!!) olen kuitenkin tykästynyt näihin imetyshetkiin, eivätkä paikatkaan enää kipeydy samalla tavalla kuin alussa. 🙂

IMG_5309

3. Vaipparallia

Me emme valitettavasti ole kestovaippaihmisiä, joten vaippoja kuluu ihan valtava määrä. Vaippoja vaihdetaan pitkin päivää oikein urakalla ja muovijätteen määrä on kyllä järkyttävää! En tiedä miten omaa huonoa omaatuntoa tässä asiassa voisi helpottaa, jos vaihtoehtoina on kaksi ääripäätä: kertakäyttötavara tai kestotavara + pyykki. Toistaiseksi mennään siis Liberoilla, vaikka omatunto soimaakin.

Vaipparallilla viittaisin kuitenkin vaippojen määrää enemmän nopeuteen, jolla vaippa kannattaa vaihtaa. Nopeus on valttia, jos haluat välttää yllätykset vaatteilla tai vaipanvaihtopisteen läheisyydessä! Meillä on kuitenkin ilmeisesti vielä helppoa – tai näin olen kuullut pienten poikien äideiltä. Mutta kyllä täälläkin on hauskoja hetkiä koettu ja muutaman rehelliset naurut väsyneinä (kaikella rakkaudella) J:n kanssa naurettu. Ei kerrota tätä kuitenkaan vauvalle!

4. Vauvan kanssa voi olla ajoissa

Olen mattimyöhäinen. Rehellisesti sanottuna aina myöhässä muutaman minuutin aivan joka paikasta (ärsyttävää, tiedän)! Olen hyvin tietoinen tästä heikkoudestani ja olen pitkään pyrkinyt tietoisesti kehittämään tätä piirrettä itsessäni. Vauvan saavuttua taloon ajattelin, että nythän minä vasta olenkin myöhässä, mutta mitä vielä… toistaiseksi olemme olleet ajoissa joka ikisessä paikassa aina neuvolasta isovanhempien luona kyläilyyn! Ehkä se on se suunnittelu, joka lähtemiseen liittyy? On mietittävä tarkkaan mitä tarvitaan mukaan, missä järjestyksessä hoidetaan suihkut, syömiset ja pukeutumiset. Ja tämä taas saa aikaan sen, että valmistautuminen tulee aloittaa ajoissa. Tämä tuntuu mattimyöhäisestä erittäin hyvältä! Koputan kuitenkin nyt mielessäni puuta, sillä ensi viikolla jäämme vauvan kanssa kahdestaan ja ajoissa oleminen saattaa olla taas muisto vain.

5. Iskä kyllä osaa!

Jotenkin sitä aina painotetaan kuinka äideillä on äidinvaisto paikallaan heti lapsen synnyttyä, mutta itse annan täydet kreditit miehelleni siitä kuinka vahvasti hän on ottanut arkemme haltuun minun toipuessa sektiosta. Hän opetteli vaipanvaihdon ja pesut sairaalassa ja opetti minua kotona kädestä pitäen. Hän on hoitanut vauvaa vähintään yhtä paljon kuin minä, osaa käsitellä tyttöä ihanalla itsevarmuudella ja auttaa yösyötöissä. Tiedän, että olen superonnekas, kun olen löytänyt tällaisen miehen rinnalleni, mutta kai kyse on myös siitä, että me naiset ja äidit annamme isien hoitaa vauvaa yhtälailla. Iskät kyllä osaa!

6. Miksei hän nuku?

Olemme kovasti ihmetelleet kuinka näin pieni vauva voi näin vahvasti taistella unta vastaan? Meillä tyttö nukkuu yleensä päivisin siihen aikaan, kun joku on vierailulla tai olemme vauvan kanssa jossain itse vieraina. Myös automatkat ja vaunulenkit on tehty nukkumista varten, mutta auta armias kun ollaan kolmistaan kotona vähäunisen yön jälkeen (siis silloin kun me kaikki voisimme nukkua samaan aikaan) – silloin tyttö kyllä jaksaa valvoa ja oikein taistella unta vastaan. Silmät lupsuu, vaippa on kuiva, masu täysi ja hän makoilee omassa uskomattoman viihtyisän näköisessä unipesässään, mutta ei… hän ei vain malta nukkua. Itsellä taas meinaa uni tulla jo tuon näyn katsomisesta! Välillä tuntuu, että koko uniaika on hänellä melko minimissään ja se hieman kauhistuttaa. Onko siellä muita vähäunisia vauvoja ja vanhempia, tai vinkkejä vauvan unimäärän lisäämiseen..?

Tämän ”nukumattomuuden” takia myös blogin kirjoittelu on jäänyt nyt todella vähälle. Vauvan nukkuessa on ollut pakko priorisoida omaa unta, eikä siitä kirjoittamisesta olisi kyllä tällaisessa sumussa mitään tullutkaan 😀 Mutta ehkä tämä(kin) tästä tasaantuu, kun jonkinlainen rytmi alkaa löytyä. Sitten joskus!

Toivottavasti siellä ruudun toisella puolella on vielä lukijoita, vaikka postaustahti on todella verkkainen tässä vauvataloudessa.

Väsynyt, mutta onnellinen N

 

4 thoughts on “Mitä meille kuuluu? Vaipparallia, imetysasiaa ja iskä kyllä osaa

  1. Samoissa tunnelmissa mennään. Meillä poika syntyi 11.8 ja ensimmäinen kuukausi on jo takanapäin. Vastaavia huomioita on tehty. Vaipparallista sen verran, että minä taas koin, että koko käsite on liioiteltu. Tahti on tasoittunut ja ihan joka rumpsun jälkeen ei ole sännätty vaippaa vaihtamaan. Yllätyksiä on muutaman kerran pojan kanssa tullut, mutta lähinnä naurettu ja todettu, että maltti on valttia. Jos sieltä jotakin lentelee niin siivoillaan pois. Jaksamisia ja unta aina kun mahdollista!

  2. Meillä poika syntyi 16.8 ja erittäin virkeä heti syntymästä, valvoo vaikka kuinka monta tutkia putkeen, päivässä saattoi nukkua vaan tunnin. Kun nukahtaa syliin ja lasken sänkyyn tai unipesään, herää heti 5-10 min päästä uudelleen.
    Eli nykyään, miten saan nukkumaan päikkärit ja itekin nukuttua on vauva sylissä tai nukun ihan hänen vieressä sängyllä. Vauva kaipaa läheisyyttä, eikä halua nukkua yksin

  3. Kuulostaa tosi tutulta! Meilläkin pääasia päivällä/illalla nukutuista unista nukutaan sylissä ja heti kun siirtää unipesään, tyttö herää. Välillä aamuyöstä sama juttu. Jännän poikkeuksen kyllä tekee se kun ollaan kyläilemässä, sillä silloin nukkuu koko ajan esim turvakaukalossaan 😅 Mutta läheisyys on nyt muutenkin tärkeää, joten ei siinä sinällään mitään! ☺️

  4. Moikka! Mut taas jotenkin tosiaan yllätti se kuinka paljon vaippaa vaihdellaan. Toki meilläkin pikkuhiljaa opitaan milloin sännätään vaihtopuuhiin ja milloin ei 😀 Ihanaa syksyä sinne teille!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.