Voimaannuttava synnytys – pieni tyttäremme on vihdoin täällä!

Mieheni ja minun maailma mullistui viikko sitten keskiviikkona kello 9.35, kun pieni tyttömme syntyi Naistenklinikalla kiireellisen sektion päätteeksi. Käsittämätöntä, miten vahvasti onkaan voinut tuntea pienen suuren kolon sydämessä täyttyneen; kahdesta tuli kolme ja me olemme nyt perhe!

Vaikka synnytys oli melkoinen maraton ja fyysisesti rankka, en vaihtaisi sitä mihinkään. Olen kuullut kliseet ”tekisin kaiken uudestaan” ja ”kipu unohtuu samantien kun saat vauvan rinnallesi” monen monta kertaa synnytyksestä puhuttaessa, mutta vasta nyt voin allekirjoittaa nuo lauseet sataprosenttisesti. Niin se vain menee!

En aio kirjoittaa tänne tarkkaa synnytyskertomusta, mutta halusin jakaa kanssanne synnytykseen liittyneitä asioita, jotka yllättivät ja ilahduttivat kaikessa todellisuudessaan. Toivon, että tämän postauksen luettua odottavat äidit saavat uskoa ja voimaa synnytykseen valmistautuessa, synnyttäneet äidit muistavat nuo arvokkaat ensihetket vauvan kanssa ja itse osaan arvostaa omaa kokemustani vielä pitkän ajan jälkeen.

Odotukset vs. oma kokemus

Ensisynnyttäjien mielessä pyörii usein synnytykseen liittyviä pelkoja tai huolia (tai molempia) ennen omaa h-hetkeä. Miten kaikki sujuu, kuunnellaanko minua ja toiveitani, kuinka kestän täysin entuudesta tuntematonta kipua, kuinka kauan synnytys kestää, ja niin edelleen. Toisilla nämä ajatukset ovat vallanneet mielen jo pitkään ennen synnytystä, toiset taas osaavat ottaa rennommin luottaen tulevaan.

Niin tai näin, tuntuu, että erilaisilta synnytyksiin liittyviltä kauhutarinoilta on vaikea välttyä, ja on ollut ehkä jopa surullista huomata kuinka harvoin synnytyksestä puhutaan voimaannuttavasti tai jaetaan positiivisia kokemuksia. Enkä tarkoita vähätellä tällä kenenkään kovia kokemuksia, mutta haluan oman kokemukseni kautta valaa uskoa etenkin ensimmäistä kertaa synnytystä odottaviin; rankoistakin synnytyksistä selviää, eikä ”pieleen mennyt” synnytys aina olekaan niin paha asia – tai edes pieleen mennyt!

Oma synnytykseni sai ennen kotiutumista käydyssä keskusteluissa pisteitä täydet 10 (asteikolla 1-10). En tiedä kuvittelinko, mutta kätilö vaikutti melko yllättyneeltä arviostani – olimmehan juuri käyneet läpi koko homman kulun 😀 Uskon hyvän kokemukseni kuitenkin pohjautuneen siihen, että olin pohtinut synnytystä paljon etukäteen, mutta en ollut luonut tapahtumalle mitään tarkkoja mielikuvia tai toiveita, jos niin voi sanoa. Ymmärsin, että en ollut ennen kokenut synnytykseen liittyvää kipua, joten minun olisi ollut turha kuuluttaa synnyttäväni luomuna, kun en tiedä mitä on edessä. Tiesin myös sen, että alatiesynnytys ei aina onnistu omista toiveista huolimatta, joten päädyin vain toivomaan, että kaikki menisi vauvan kannalta parhaalla mahdollisella tavalla, tuli eteen sitten alatiesynnytys tai sektio. Lähdin siis siitä, että tuli mitä tuli, luotan ammattilaisiin, mieheni tukeen ja ennen kaikkea omaan kroppaani! Ja hyvä näin, sillä sain kokea synnytyksen kaikenlaisilla käänteillä ja ”koko rahan edestä”.

Synnytys pidemmän kaavan kautta

Meillä synnytys eteni hieman pidemmän kaavan kautta. Kaikki alkoi spontaanilla korkealla lapsivedenmenolla sunnuntain ja maanantain välisenä yönä. Tämä tarkoitti, että lapsivettä tihkutti, mutta koska kalvot eivät olleet kokonaan rikki, supistuksia tuli liian harvakseltaan ja melko kivuttomina. Maanantaiaamun tarkastuksen jälkeen pääsimme kotiin seurailemaan homman etenemistä ja vietimme päivän syöden roskaruokaa ja katsoen Netflixiä. Ajattelin silloin, että tämähän on varsin miellyttävää tämä synnyttäminen 😀 Koska synnytys ei vuorokauden sisällä lähtenyt kunnolla käyntiin itsestään, päätettiin se käynnistää Naistenklinikan käynnistysosastolla aikaisin tiistaiaamuna. Oli hassua lähteä taksilla synnyttämään lähes kivuitta tietäen, että vauva on maailmassa viimeistään muutaman päivän sisällä!

Yksi ainoista toiveista joita minulla oli ennen synnytystä, oli ettei käynnistämistä tarvittaisi. Toivoin, että saisin kokea spontaanin synnytyksen alkamisen, koska luulin kaiken olevan luonnollisempaa, helpompaa ja kivuttomampaa niin. Kirjoitin itseasiassa edellisen postaukseni juuri ennen kuin alkoi tapahtumaan. Postauksessa pohdin (ja ehkä jopa pelkäsin) mahdollista synnytyksen käynnistämisen tarvetta, mutta nyt jälkeenpäin ymmärrän, että pelkoni ja huoleni tähän liittyen olivat monilta osin turhia ja perustuivat kuulopuheisiin ja kauhutarinoihin. Loppujen lopuksi pääsin omassa synnytyksessäni kokemaan siis sekä spontaanin käynnistymisen että käynnistämisen, enkä edes ollut tiennyt tämän olevan mahdollista.

Kroppani reagoi melko hitaasti käynnistämiseen, mutta kaikki eteni koko ajan turvallisesti. Minut ja mieheni pidettiin ajantasalla tilanteen kehittymisestä ja olin hämmentynyt siitä kuinka vaivattomasti kaikki hoitui meidän näkökulmasta; oli anturia siellä ja täällä, ja minulle vakuuteltiin, ettei minun tarvitse huolehtia muusta kuin hengittelystä, sillä kätilöt ja lääkärit seurasivat käyriä ja tilanteen kehittymistä aktiivisesti. Kivunlievityksistä keskusteltiin ja loppujen lopuksi selvisin pelkällä TENS-laitteella hyvinkin pitkälle. Yllättävän pitkälle ja vieläpä suhteellisen hyväntuulisena (ainakin omien muistojeni mukaan)!

Synnytyssaliin päästessä tiistai-iltana kello 18 aikoihin, aloin todenteolla odottaa vauvan saapumista. Tajusin silloin kenties ensimmäistä kertaa, että hän on täällä ihan pian! Todellisuudessa tuosta meni vielä noin 15 tuntia tapaamiseemme (onneksi tunteja ei tiedä etukäteen), mutta aika kului yllättävän nopeasti – etenkin puolesta yöstä eteenpäin, kun kipujani saapui helpottamaan rouva Epiduraali. Ah… aamuun mennessä olimme saaneet tehokkaan kivunlievityksen avulla nukuttua useita tunteja ja kerättyä voimia tulevaan.

Ponnistusvaiheessa päästiin kuitenkin hädin tuskin alkuun, kun verenvuodon takia synnytys päätettiin kiireellisesti hoitaa loppuun leikkaussalin puolella. En mene yksityiskohtiin, mutta olisin voinut kuvitella olevani paniikissa kaikesta tilanteeseen liittyneestä häslingistä ja leikkausvalmisteluista, mutta niin ei käynytkään. Olin rauhallinen, ja luotin kroppani ja vauvani ammattilaisten käsiin, vaikka tilanne oli minulle täysin tuntematon entuudestaan. Olen itseasiassa joskus kuullut, että tosipaikan tullen ihminen käyttäytyy yllättävän rationaalisesti ja keskittyy juuri siihen hetkeen. Ja juuri näin se meni itsellänikin; siinä hetkessä ei ollut kiire minnekään. Tunsin jatkuvasti kuinka olimme kaiken huomion ja huolenpidon keskiössä vauvan kanssa, enkä voi muuta kuin kiitellä koko systeemiä – tilanteen arviointia ja toiminnan nopeutta, fasiliteeteista puhumattakaan! Pisteenä iin päällä oli se, kun kipujen jälkeen sain täydellisen puudutteen – se oli kuin karkkipäivä keskellä viikkoa.

Ja niin kello löi 9.35 ja kuulimme mieheni kanssa leikkaussalin ilmassa kaikuvan maailman kauneimman, vahvan parkaisun. Kaikki oli hyvin ja meille oli syntynyt kympin tyttö! ❤

fullsizeoutput_1906.jpeg

Luota itseesi

En ole koskaan ennen tätä synnyttänyt tai tuntenut samanlaista kipua, enkä olisi varmaan uskonut selviäväni, jos tulevasta olisi kerrottu minulle etukäteen. Kuitenkin selvisin hyvin ja vielä hyvillä mielin, ja niin selviät sinäkin – muistat vain luottaa itseesi ja ympärilläsi toimiviin ammattilaisiin! Uskalla puhua synnytyksestä etukäteen, jos asia huolestuttaa ja lähde matkaan mahdollisimman avoimin mielin. Itse en olisi mitenkään osannut arvata miten oma synnytykseni etenee, mutta jo nyt viikko sen jälkeen olen nauranut monet kerrat sitä, kuinka sain todenteolla kokea synnytyksen isolla S:llä. Ja kyllä, tekisin kaiken uudelleen!

Yksi mieleenpainuvimmista hetkistä synnytyksen jälkeen (vauvan tapaamista lukuunottamatta tietenkin!) oli ensimmäinen suihku lapsivuodeosastolla. Suihkuhuoneessa tuijotin itseäni peilistä ja katsoin itseäni uusin silmin. Olin kipeä koettelemuksesta, mutta onnellisempi kuin ikinä. Kroppani oli mennyt läpi jotain uskomatonta ja onnen kyyneleet valuivat pitkin poskia. Peilin vieressä oli vaatekaappi, josta minua neuvottiin ottamaan puhtaat sairaalavaatteet suihkun jälkeen. Kaapin yläreunassa luki jotain, joka sai minun itkemään ääneen: Äitien vaatekaappi. Tuosta kaapista saisin nyt ottaa vaatteeni. Äitien vaatekaapista!

Kiitos Naistenklinikka ja ihanat kätilöt ja lääkärit! Ja mieheni ❤

/N

2 thoughts on “Voimaannuttava synnytys – pieni tyttäremme on vihdoin täällä!

  1. Onnea vielä kovasti tätäkin kautta ❤️

    Samaistun niin kokemuksiisi ja kertomukseesi. Oma synnytykseni neljä viikkoa sitten pitkittyi yhtä lailla, ei päätynyt kylläkään sektioon, mutta leikkaussaliin ja nukutukseen sen jälkeen kun vauva oli maailmassa. Minulta tiedusteltiin, aionko tehdä valituksen ja voivoteltiin kovasti ”kohtaloani”, ja ihmettelin tätä suuresti 😁 sainhan juuri maailman ihanimman aarteen tähän maailmaan ja olo oli mitä mainioin. Synnytys oli aivan ihana, ja koska olin varautunut kaikkeen ja en mihinkään samanaikaisesti, olin tosi tyytyväinen ja onnellinen synnytyksestäni. Kätilöt olivat vähän ihmeissään, että olin niin positiivisella mielellä kaiken jälkeen, ja olen kyllä edelleenkin! En voi kun ylistää ja kiittää tätä Suomen terveydenhuoltoa, meistä pidetään niin hyvää huolta! Ihana siis, että sinäkin sait kokea positiivisen synnytyksen, kaikesta huolimatta. Tai ehkä juuri sen vuoksi. Niin vähän mihinkään voi noissa synnytysasioissa vaikuttaa, paitsi omaan asenteeseen! Toivottavasti monet lukevat tekstisi, varsinkin ne, joita synnytys ja sen kulku jännittävät.

    Tuo suihkujuttu on niin totta! Itselläkin pääsi itku kun pääsin kaksi vuorokautta synnytyksen jälkeen vihdoin suihkuun, ja tuijotin peilistä uutta itseäni, vähän oudon näköistä naista, josta oli yhdessä hetkessä yhtäkkiä tullut äiti. Näytin toki 15kg (ihan totta!) hoikemmalta ja HB oli 74, mikä saattaa vaikuttaa uuteen peilikuvaan 😂😂

    Ihanaa vauva-arkea sinne! Uusia postauksia odotellessa 😉

    – Iida

  2. Ihana kommentti Iida! 😍 Niin hienoa kuulla, että siellä oli samanlainen kokemus. Oon niin täysin samoilla linjoilla sun kanssa kaikessa mitä sanoit.. etenkin tuossa että ei voi kun ylistää tätä meidän systeemiä! Juttelin itseasiassa osastolla yhden irakilaistaustaisen naisen kanssa, jolla 4 sektiota takana; kaksi Irakissa ja nyt kaksi Suomessa. Hän oli todella onnellinen ja hehkutti vain sitä kuinka hyvin täällä on asiat. Se oli jotenkin myös hyvin silmiä avaava keskustelu, vaikka jo omasta kokemuksesta oli niin häkeltynyt! ❤️

    Ihanaa ja nautinnollista vauva-arkea teillekin! PS. Toivottavasti sun HB on jo vähän korkeampi 😳☺️

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.