Päivät ja hermot paukkuu!

Ihanaa tämä vapaus.

Tulen hulluksi tästä odottamisesta.

Voi kuinka rentouttavaa vain hengailla päivät pitkät.

Ei, en kestä enää hetkeäkään!

Kuulostavatko yllä olevat ajatukset sinusta tutuilta tai oletko ehkä samassa tilanteessa raskauden venyessä yli lasketun ajan? Saatat kärsiä kanssani vaarattomasta Hermotpaukkuu -syndroomasta.

Ainiin, kirjoitin muuten aika monta viikkoa takaperin postauksen Piinaviikot, mutta enpä ajatellut, että se olisi sopiva postata vasta reilusti lasketun ajan jälkeen. Käy lukemassa sekin, jos aihe tuntuu itselle ajankohtaiselta 😉

Ristiriitaisia fiiliksiä

Blogissa on ollut hieman hiljaista tällä viikolla, sillä olen ollut täysin omassa kuplassani seilaten hyvästä ja onnellisesta fiiliksestä epätoivon kyyneliin, jotka taas hetkessä vaihtuvat I can do this -asenteeseen. Olen voinut fyysisesti todella hyvin, mutta huoleni vauvan hyvinvoinnista on alkanut kasvaa eksponentiaalisesti nyt lasketun ajan jälkeen ja siksi toivon synnytyksen alkamista todella paljon… ja todella pian!

Tällä hetkellä ollaan siis viikoilla 40+5, eli vauvan laskettu aika oli tämän viikon tiistaina. Paino sanalla oli, eikä raskauden loppua näy (tai näkyyhän se, kunhan dramatisoin). Synnytys on edessä ihan lähiaikoina tai jopa lähipäivinä, mutta tällä hetkellä roikun oudossa välitilassa toivoen ja odottaen synnytyksen alkua, ja samalla pohtien tapahtuuko se luonnollisesti vai käynnistettynä. Ja milloin!?

Vaikka olen koko ajan ollut hyvin tietoinen siitä, että raskaus saattaa helposti mennä yli lasketun ajan (kuten niin monilla tutuillani ja jopa omalla äidilläni), en ollut valmistautunut tällaisiin sekaviin fiiliksiin asiaan liittyen. Ajattelin ennen omaa raskautta, että turha tilanteessa on ahdistua tai turhautua, sillä vauva syntyy joka tapauksessa päivien tai korkeintaan muutaman viikon sisällä. Olin siis hyvin suoraviivaisesti ja naiivisti ajatellut, että raskaana olevat naiset ovat vain kärsimättömiä. Mutta mitä vielä! Kun huomasin itse olevani tilanteessa, jossa päivät lasketun ajan jälkeen kuluvat yksi toisensa jälkeen ilman mitään merkkejä alkavasta synnytyksestä, aloin pohtimaan syntyjä syviä ja ajelehtimaan leijan lailla tunteesta toiseen ilman minkäänlaista kontrollia. Apua!

Kun olo on näin hyvä…

Minulla ei ole juurikaan ollut merkkejä synnytyksen spontaanista käynnistymisestä, sillä pienet kivuttomat supistukset tuskin merkitsevät kovin paljon raskauden tässä vaiheessa? Maha on ollut alhaalla jo pitkään ja vauvan pää kiinnittynyt, mutta kun mitään ei tapahdu!! Myös hyvä fyysinen olo on yllättänyt, sillä minussa on ollut jo pidempään energiaa kuin pienessä kylässä, eikä merkkiäkään raskauden raskaudesta enää! Olen kävellyt pidempiä lenkkejä päivittäin ja ollut kaksi kertaa sahaamassa Malminkartanon jyrkkiä portaita ylös ja alas – melkein 2000 rappusta lasketun ajan jälkeen! En olisi itse uskonut tämän olevan mahdollista. 😀

Olen valitettavasti joutunut kuitenkin huomaamaan myös negatiivisia ajatuksia hyvään oloon liittyen (ihan kuten alkuraskaudessakin). Huomaan nimittäin jollain tasolla olevani huolissani tästä hyvästä olosta. Ei tässä vaiheessa kuuluisi enää olla näin helppoa ja nyt se synnytys ei kyllä varmasti käynnisty! Toisaalta olen niin uskomattoman ylpeä ja onnellinen tästä vahvasta kehosta, joka vieläkin jaksaa liikkua ja olo on fyysisesti hyvä. Hyvin hämmentävä ja ristiriitainen olotila kaikkinensa. Onko siellä ketään vastaavassa tilanteessa?

fullsizeoutput_18bd.jpeg

Käynnistykseen vai ei?

Tiedän, että synnytyksen käynnistäminen etenkin lasketun ajan jälkeen ei ole mitenkään epätavallista, mutta on se jotenkin hieman epänormaalia, jos siihen ei ole pakottavaa lääketieteellistä syytä. Loppujen lopuksi käynnistäminen tehdään usein lääkkeillä ja niiden haittavaikutuksista olen valitettavasti lukenut vain hurjia ikäviä huhuja.

Haastattelemani kätilön mukaan se, että raskaus venyy kaksi viikkoa yli lasketun ajan ei ole yksistään syy käynnistämiselle – ellei sitten vauvan tai äidin kannalta ole muuta selkeää tarvetta käynnistykselle. Synnytyksen käynnistäminenhän tarkoittaa nimensä mukaisesti synnytyksen pakotettua alkamista, joten siitä on naisen ihmeellisen kehon luonnollinen toiminta kaukana (kyllä, haluaisin kovasti ajatella synnytystä maailman luonnollisimpana asiana, joka hoituu niin viidakossa kuin Naistenklinikallakin). Mitä käynnistyksen mahdollisuudesta sitten pitäisi ajatella?

Itse en ole ollut käynnistämisestä mitään vahvaa mieltä suuntaan tai toiseen – etenkään nyt lasketun ajan jälkeen. Ennen olisin sanonut, että tulee kun on tullakseen, eikä synnytystä ryhdytä minun kohdalla käynnistämään ilman hyvää syytä. Tämä ajatusmaailma tosin liittyi olettamaan, että synnytykseni tapahtuu varmaan nopeasti ja yllättäen (ja varmasti myös kivuttomasti, haha) ennen laskettua aikaa tai viimeistään laskettuna päivänä.

Nyt raskaana ollessa olen oppinut, että raskauden ”venymisessä” on myös toinen puoli: mitä pidemmälle raskauden annetaan jatkua lasketun ajan jälkeen, sitä suuremmaksi kasvavat riskit vauvan kannalta. Riskien kasvaminen johtuu ymmärtääkseni siitä, että istukka alkaa pikkuhiljaa kalkkeutua, eikä sen takia toimi enää samalla teholla kuin aiemmin. Eli siis mitä? Se, että haluan ja toivon spontaania synnytyksen käynnistymistä, jotta pääsisimme tapaamaan vauvan ja raskaus olisi vihdoin ohi, ei olekaan ainut asia joka vaakakupissa painaa, vaan synnytyksen spontaani käynnistyminen mahdollisimman pian olisi myös vauvan kannalta parasta. Mutta entä kun kyseessä ei ole asia, johon voi itse vaikuttaa? OK, hyvä on: Googlen ja Kaksplussan keskustelupalstojen mukaan voit hyvinkin vaikuttaa synnytyksen käynnistymiseen itse erilaisten vippaskonstien avulla, mutta sanonpahan vain: kokeiltu on, ei toiminut! 😀

Odotellaan

Jatkan siis edelleen odottelua ja sen toivomista, että synnytys käynnistyisi leffamaisella lapsivedenmenolla vaikka lähiAlepan kassajonossa tänä iltana, jotta käynnistämistä ei tarvittaisi ja asia saisi edetä luonnollisesti. Ehkä minä kuulunkin sellaiseen joukkoon, joka synnyttää hyvin äkkiarvaamatta hyvästä olosta huolimatta? Mutta jos synnytyksen käynnistäminen on edessä, luotan alan ammattilaisiin: meillä on Suomessa uskomaton joukko hoitohenkilökuntaa, jotka tietävät faktoihin perustuen milloin käynnistys kannattaa tehdä riskien ja hyötyjen suhteen oikeaan aikaan. Eli odotellaan!

Pahoittelen todella tämän postauksen sekavuutta – huomaan, että mieleni on niin solmussa, että edes kirjoittaminen ei aukaise näitä ihmetyksiä, saati tarjoa teille selkeää tekstiä nautittavaksi. Toivottavasti kuitenkin selvisit lukemisessa tänne saakka!

Ja hei, kuten kaikki lohduttavat ja itse sarkastisesti hoen itselleni… Ei sinne yksikään vauva ole jäänyt!

/N

 

 

 

3 thoughts on “Päivät ja hermot paukkuu!

  1. Tsemppiä odotteluun, noi viimeiset päivät menee niin tuskaisen hitaasti! ❤ mulla kaikki kolme raskautta menneet yli, nyt viimeisin ihan käynnisyykseen saakka. Mulla sellainen kokemusta, että käynnistetty synnytys oli kokemuksista kaikkein parhain! Kalvot puhkaistiin ja siitä tunnin päästä alkoivat supistukset ihan luonnollisesti! 🙂

    Mutta kuten alussa totesin niin tsemppiä! ❤ sanoisin vielä että ei sinne kukaan ole jäänyt MUTTA se lause itseäni ainakin ärsytti kovasti noilla hetkillä 😀 ja toisekseen ei edes ole totta tuo, löysin Iltalehden sivuilta joskus jonkun artikkelin… 😀

  2. Moikka!
    Täällä yksi melkein päivälleen (tänään tuo 40+5) samassa tilanteessa oleva! Ja voi kuule, ihan kun mun suusta tämä teksti. Niin täysin samat fiilikset. Mulla joka toinen päivä ollut hyvä päivä ja joka toisena kiukkuan ja olen ihan maassa.. mäkin olen voinut todella hyvin ja myös hassusti ollut huolissani tästä! 😀 voiko se olla normaalia, kasvaahan vauva nyt siellä kun vatsa ei tunnu täysin jättimäiseltä? Yöt mulle vaan ovat hiukan ikäviä kun nukkumisasennot on niin rajoitettuja. Ootko muuten kokeillut imetystyynyä nukkumisen tueksi? Täällä ollut pelastus jo useamman viikon, ilman sitä en olisi varmaan nukkunut yhtään.
    Toivotan sulle tsemppiä loppurutistukseen ja ehkä törmäämme naikkarilla! (Tai mistä tiedän, sähän saatat jo olla siellä!:))

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.