Suorittajaäiti ja muita ajatuksia

Olen ollut elämästäni raskaana lähes 9 kuukautta ja niin sanotusti ”normaalissa tilassa” noin 29 vuotta pidempään. Tästä huolimatta tuntuu, että raskaus on määrittänyt minua eniten kaikista elämäni kuukausista. Voisin jopa sanoa, että raskaana oleva Nea on joku aivan toinen henkilö… olen kokenut huolta ja uudenlaista rakkautta, huomioinut kasvavan sikiön alusta saakka kaikessa mitä teen ja päätöksissä siitä mitä syön ja juon. Olen lukenut mielettömät määrät erilaisia uskomuksia ja tutkimuksia siitä mikä on sikiölle hyväksi (esim. lukeminen ja laulaminen) ja mitä kannattaa raskausaikana välttää (tästä ei sen enempää). Urheilutottumukseni ovat muuttuneet radikaalisti ja olen muiden ihmisten – tuttujen ja tuntemattomien – silmissä se raskaana oleva. Toki myös itseni silmissä, enhän mahdu juuri mihinkään vaatteisiinkaan enää!

Nyt hyvin lähellä laskettua aikaa, on ollut vähintäänkin luonnollista alkaa herätä tästä raskaustranssista pikkuhiljaa ja miettiä mitä sitten, kun en enää ole raskaana? Kuka olen, muuta kuin äiti? Olenko vielä se sama minä, joka olin ennen raskautta, vai onko raskaus kasvattanut minusta jotain uutta ja hienoa? Toivoa saattaa 😉 Vai jotain ihan muuta..?

Ennen raskautta minua määrittelivät hyvin vahvasti ainakin seuraavat asiat: haave perheestä mieheni kanssa, hyvä ura isossa pankissa, unelma jostain luovemmasta (sivu)työstä, urheilu ja matkustelu. Suurimmalta osalta hyvin tyypillisiä juttuja siis muutamalla henkilökohtaisella twistillä. Näistä olen raskauden myötä päässyt toteuttamaan ensimmäistä ja suurinta haavettani. Urani pankissa on nyt luonnollisesti tauolla ja myös unelmani jonkun luovemman ”työn” tekemisestä toteutuu tässä ja nyt, kun saan kirjoittaa ja pitää blogia. Urheilu palannee kuvioihin synnytyksen jälkeen sopivassa mittakaavassa ja matkustelu… noh, se tulee kuvioihin sitten kun siihen on taas varaa.

En siis ole niinkään huolissani yllä mainituista suhteellisen konkreettisista asioista, vaan minua määrittelevistä henkipuolen jutuista, jotka vaikuttavat hyvin paljon siihen miten elämääni elän.

Suorittajatyypistä suorittajaäidiksi?

Olen aina ollut suorittajatyyppi oli sitten kyseessä opiskelu tai urheilu. Myös ihmissuhteita on ollut helppo lähteä suorittamaan; yrittää olla täydellinen puoliso, ystävä ja tytär, mutta usein siitä ei koidu itselle muuta kuin harmia. Tunne siitä, että esittää jotain mitä ei ole, nimittäin täydellistä. Suorituskeskeisyys, tai sen positiivisempi ilmentymä, tavoitteellisuus, on kuitenkin ajanut minua eteenpäin aina hyvin vahvasti. Olen pyrkinyt tavoitteellisesti kehittämään itseäni ja taitojani, ja se on tuonut aina valtavasti puhtia arkeen. Toki suorituskeskeisyyden ja tavoitteellisen toiminnan välillä on hyvin hienoinen ero, ja sen hallitseminen on hyvin vaikeaa välillä!

fullsizeoutput_17cc.jpeg

Näistä kahdesta asiasta kuitenkin toivon, että suorittaja-Nea jää äitiydessä taka-alalle. Olen kuullut hyvin paljon siitä kuinka äitiyttä on liiankin helppo lähteä suorittamaan – etenkin ensimmäisen lapsen kanssa. Olimme muutama viikko sitten ystäviemme häissä ja juttelimme lyhyesti äitiydestä vieressäni istuneen kahden lapsen äidin Marian (käykää muuten katsomassa tämän upean naisen Youtube-kanavaa, The Realm of Maria) kanssa. Hän mainitsi ”suorittajaäitiydestä” minulle ja sai minut todella havahtumaan; suorittaminen kun on jo valmiiksi ohjelmoitu minuun, miten vältän äitiyden suorittamisen? Tiedättekö.. luomuaineksista itsetehtyjä vauvansoseita, itseommeltuja vaatteita, luovuutta ruokkivaa tekemistä lapselle sopivasti joka hetkeen ja ikävaiheeseen, superfitmama-kropan saavuttamista hetkessä synnytyksen jälkeen ja niin edelleen. Älkääkä ymmärtäkö väärin, kaikki tämä on varmasti hyvästä, jos se tulee luonnostaan, mutta jos yrität saavuttaa jotain vain siksi koska ”tällainen on superäiti”, silloin se kääntyy äitiyden suorittamiseksi. Tai niin otaksun?

Yllä olevat asiat eivät ole sinänsä tuulesta temmattuja esimerkkejä, koska näkisin hyvin itseni unenpuutteessa kävelevänä zombina kokkaamassa luomusoseita vauvalle samalla kun itken väsymystäni läheisilleni. Toisaalta yrittäisin varmasti myös peitellä väsymystä. Enhän minä voi väsyä tässä kun omaa unelmaani elän! Myös superfitmama-kropan saavuttaminen voisi olla helposti minun juttuni… väsyneenä ja kärttyisänä kotitreenejä lapsen nukkuessa, tiukkoja vaunulenkkejä. Kyllähän minun täytyy palautua pikaisesti! Ja vielä kerkeäisin varmasti opettelemaan lastenvaatteiden ompelun. Niin minunkin äitini urheasti teki!

Ironisinta tässä postauksessa on, että tarkoitukseni oli kirjoittaa siitä kuka olen kun en ole enää se ”raskaana oleva” ja kuinka toivoisin osaavani välttää suorittajaäitiyttä. Huomaan kuitenkin kirjoittaneeni itseni pussiin… aloitin sillä, kuinka raskaus on määrittänyt minua eniten elämässäni ja kuinka se on vaikuttanut kaikkiin valintoihini ja tekemiseeni tänä aikana. Toki olen tehnyt tämän vauvan parhaaksi, mutta olen siis jo nyt suorittanut raskautta! Tähän pitää siis todella keskittyä äitiydessä, jotta en aja itseäni uupumukseen tai läheisiäni hulluuden partaalle. Ainakin asian tiedostaminen on jo hyvä alku, mutta varmasti itse äitiys ja oma kokemus opettaa eniten – täydellisiä ihmisiä kun ei ole olemassakaan!

/N

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.