Piinaviikot

Piinaviikot… hassu sana, mutta kuvaa täydellisesti juuri näiden raskauden viimeisten odottavien viikkojen fiilistä! Haluaisin väittää, että olen totaalisen cool. Odottelen seesteisen onnellisena milloin pikkuinen kokee olevansa valmis ja päättää saapua maailmaan. Nautin omasta ajasta ja siivoilen jo valmiiksi putipuhdasta kotiamme hymy huulilla, lastenlauluja rallatellen. Silitän ja viikkailen vauvanvaatteita koko- ja värijärjestykseen viidettä kertaa. Aurinko paistaa ja lämmittää juuri sopivasti, kaikki on täydellistä!

Totuus: Kun on näin kärsimätön ihminen kuin minä, tuntuu että istuisi muurahaispesässä eikä mitenkään päin ole hyvä olla. Helle piinaa tai ainakin uhkaa Iltalehden mukaan palata kuvioihin. En pysty keskittymään ja kotimme siivous on lähinnä vaeltelua ja tavaroiden siirtämistä paikasta toiseen. Olen levoton, hermostunut ja kireä kuin murrosikäinen teini. Tunnustelen kehoni mahdollisia merkkejä käynnistyvästä synnytyksestä. Tutkin googlesta oirelistoja lähestyvästä synnytyksestä… supistuksia, irtoavaa limatulppaa, nälkää, janoa, pahoinvointia, mahan sekoamista, nousevaa verenpainetta, laskevaa painoa, vauvan rahoittumista tai innostumista. Kaikki kertovat lähestyvästä synnytyksestä, mutta mikään ei kerro milloin synnytys olisi käynnistymässä.. voi mennä tunteja, päiviä tai viikkoja! Ja entä kun mitään näitä merkkejä ei edes ole..? Sekään ei kerro mitään 😀

Voi J raukkaa! Onneksi hän pääsee arkena töihin tätä kodissamme vallitsevaa raskaushuurua pakoon.

Laskettuun aikaan on huomenna tasan kaksi viikkoa, joten maksimissaan (pahimmillaan) odotusta on jäljellä kuukausi. SIIS KUUKAUSI?! En kestä, tekisi mieli itkeä ja nauraa samaan aikaan, sillä alan olemaan todella väsynyt ja jännittynyt, enkä tiedä miten päin olla. Yöt menevät nykyään enemmän ja vähemmän valvoessa ja huolet valtaavat elokuun pimenevissä öissä mieleni. Onneksi kesken yötä voi suunnitella esimerkiksi ristiäisiä. Hetkittäin, valitsen tietoisesti syvän hengityksen ja joogimaisen zen-asenteen. Totean mielessäni rauhallisen itsevarmasti, että eivät kaikki esikoiset synny lasketun ajan jälkeen. Vauva voi siis myös yllättää ja syntyä milloin vain. Itseasiassa tämä on aika ironista.. minulla on juuri se sama fiilis ja ajatukset kuin raskautta odotellessa. Ei voi muuta kuin odottaa ja odottaa – ja toivoa, että aika kuluisi nopeasti ennen kuin alkaa tapahtumaan. Ympyrä sulkeutuu!

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAVauva on ollut siis nyt viikon verran niin sanotusti täysiaikainen, joten hänen tärkein tehtävä tässä vaiheessa on kerätä painoa itselleen. Ymmärrän, että en ole saavuttanut vielä edes laskettua aikaa. Omassa hermostuneisuuden kuplassa tunnen siis helposti myös syyllisyyttä, sillä vauvan onkin hyvä pysyä vielä kohdun turvassa kasvamassa ja vahvistumassa ainakin viikon tai kaksi. Okei, kestän tämän kyllä – hänen hyvinvointinsa on tärkeintä! Mutta entä kun laskettu aika koittaa? Ei mennä siitä yli, jooko?!

Melko mielipuolisen edestakaisin mennään siis fiiliksissä ja silti ulkokuori näyttää lähinnä hymyltä. Säteilen monen mielestä kuulemma raskauden onnea. Ja siis olenhan minä onnellinen, mutta vauvan saaminen syliimme on silti se paras asia raskaudessa ❤

Onko siellä ketään muuta epätoivoista viimeisillään raskaanaolevaa, joka tasapainoilee näiden fiilisten kanssa? Anyone…?

/N

 

 

 

10 thoughts on “Piinaviikot

  1. Täällä ihan sama juttu! Laskettu aika ens viikon keskiviikkona ja oon aivan levoton. Tsemppiä meille!

  2. Joo kyllä meitä taitaa olla samassa veneessä muutama! Ihana vaan kun saa jakaa tätä muiden odottavien kanssa 🙂 tsemppiä sinnekin! ❤

  3. IHAN SAMAT fiilikset!!! La ensi viikon ke myös, ja olen mennyt pitkin seiniä jo pari viikkoa. Mieliala on heitellyt laidasta laitaan ja mies diagnosoi minulle jo synnytystä edeltävän masennuksen 😂 nämä todellakin ovat piinaviikkoja!!! Olen koittanut keksiä päiviin jotain kivaa tekemistä, mutta helle on vienyt useampana päivänä voiton, eikä ole edes huvittanut Netflixiä katsella. Ehkä sitten seuraavan lapsen odotus sujuu sutjakkaammin, kun on esikoinen hätyyttämässä 😉 minulla on kokokontrolli vauvan suuren koon vuoksi ylihuomenna, ja toivon hirveästi, että jotain tapahtuisi jo silloin… kamalinta olisi, jos laittaisivatkin vain kotiin taas ”odottelemaan”. Kyllä tämä odotusaika kasvattaa kärsivällisyyttä. Meistä tulee mahtavia ja kärsivällisiä äitejä!

    Kiitos kivasta blogista. On ollut kiva seurata samaa aikaa esikoistaan odottavan mietteitä, koska lasketut ajatkin ovat meillä ihan lähekkäin. Tsemppiä meille!!! 😘

    Iida

  4. Voi Iida miten ihanan kommentin olit jättänyt tänne – ihana kun olet lukenut blogiani! 😍 KIITOS!! Voin niin hyvin ymmärtää myös tuon helle-jutun.. mulla on ollut ihan samat fiilikset. Yksin kotona pimennysverhojen pimentämässä asunnossa jotta olisi vähän parempi olla 😅 Onneksi nyt on ollut vähän viileämpää, niin jaksaa taas tehdä vähän kaikkea! Tsemppiä hirmuisesti sinne kokokontrolliin.. mä pidän teille sormia ristissä ja peukkuja pystyssä, että pääsette tositoimiin pian 😍 Jaksamista ja kärsivällisyyttä meille molemmille! 🙈😘

  5. Heipsan ihana bloggaava tyttäreni – vaikka syntymästäsi on jo iäisyys niin muistan tuon tunteen niin hyvin:) menithän sinäkin reippaasti lasketun ajan yli – muistan ne puhelinsoitot ja kyselyt sekä ihmettelyt ja oman vihani niitä kohtaan. Ymmärsin järjellä, että kaikki tarkoittivat vaan hyvää, mutta siinä tilanteessa ne vain ärsyttivät. Koita kestää:) mä ainaskin soittelen! Jotenkin olen aatellut, että koko tuo raskausaika on kyllä niin hyvä oppikoulu tai oikeastaan esikoulu – kärsivällisyys kasvaa huikeesti ja sitä tyttöni tulet tarvitsemaan – niin kohta kuin jatkossakin – rakkaudella äitisi

  6. Voi ihana äiti! 😄❤️ Kiitos kommentista! Pidän nämä mielessä ja jatkan tässä esikoulussa vielä 😉

  7. Ajattelin vain kertoa että kaikki esikoiset eivät todellakaan synny lasketun ajan jälkeen 🙂 Oma syntyi tasan viikkoa ennen laskettua aikaa ja tuli jopa vähän yllätyksenä, eli en ehtinyt odotella hänta vielä. Jännää, vaikka oli ollut koko ajan tunne, että tämä syntyy ennen laskettua aikaa…

  8. Moikka! Hei kiitos kommentista ja näinhän se juuri on 🙂 olen kuullut, että jotenkin lapsen syntymän ajankohta on perinnöllistä (ei toki suoraan ja aina välttämättä), joten sinällään osasin odottaa että oma raskaus saattaa venyä. Mutta ihana kuulla että teillä ei ”piinaviikkoja” ollut ja pikkuinen syntyi enemmänkin yllärinä! Varmasti ihana yllätys kuitenkin ☺️

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.