Oodi ystävyydelle: lapselliset ja lapsettomat

Mikä muuttuu kun vauva muuttaa taloon? Miten käy ystävyyssuhteiden? Tuleeko minusta maidonhajuinen äiti isolla Ä:llä ilman, että tajuan kysyä lapsettomien ystävieni kuulumisia? Hölötänkö vain lapsesta ja mihin äänensävyyn? Ärsyyntyvätkö lapsettomat ystävät juttuihini? Paljon kysymyksiä ja vain vähän vastauksia tässä vaiheessa – aika näyttää miten homma menee! Sen kuitenkin tiedän, että en halua tietoisesti käyttäytyä mitenkään eritavalla ketään kohtaan, vaan olla ihan sama ihminen läheisilleni kuin tähänkin saakka.

Heräsin ajattelemaan näitä asioita, kun kuuntelin Pupulandian Jenni Rotosen & Co:n Afterwork podcastia Vauvoja ja ruuhkaista arkea. Suosittelen kuuntelemaan! Jaksossa kolmikko, joista yhdellä on lapsia ja kahdella ei, keskustelee siitä miten vauvan tulo muuttaa esimerkiksi erilaisten ystäväporukoiden kemioita. Juuri 30 ikävuoden molemmin puolin syntyy väkisin tilanteita, joissa osalla ystäväporukasta on vakaa parisuhde, omistusasunto ja lapsi, kun joku porukasta taas eroaa pitkäaikaisesta tyttö- tai poikaystävästä ja elää vaihteeksi aivan erilaista arkea (onnellista villiä sinkkuelämää kenties). Tai valitsee lapsettomuuden, kun ruuhkainen vauva-arki ei tunnu itselle sopivalta. Onko näistä tilanteista mahdollista selvitä rikkomatta ystävyyttä?

Podcastia kuunnellessani ymmärsin asian olevan kiinni enemmän yksilöistä ja asioihin suhtautumisesta. Se, että olettaa asioiden menevät esimerkiksi ystävyyssuhteissa tietyllä tavalla siksi koska on nyt äiti tai tämän äidin lapseton ystävä, on ehkä isoin virhe, jonka ihmiset voivat tehdä. Olettamalla asioiden olevan tietyllä tavalla ystävyys ei kenties rikkoudu kuin lattialle pudonnut lasi, mutta kuihtuu varmasti olemattomiin jonkun ajan kuluessa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Toki ymmärrän, että kontrasti näiden kahden yllä mainitun elämäntilanteen välillä on suuri, mutta silti unohdamme välillä, että erilaisista elämäntilanteista huolimatta näitä elämiä elävät ne samat ihmiset ja toistensa ystävät – 10 vuotta ystävänä ollut sinkkuneiti X, jonka ihanalla huumorintajulla ei ole rajoja, viisi vuotta ystävänä ollut hullu heittäytyjä ystävä, joka ei koskaan sano ei spontaanille tyttöjen illalle Tallinnassa, ala-asteelta saakka vierellä seissyt Neiti Y, joka on nähnyt sinusta kaikki karuimmatkin puolet vuosien varrella. Sydämeni särkyy, kun ajattelen kuinka paljon ystävyyssuhteita rikkoutuu pelkkien ennakkoluulojen takia:

Ei se varmasti halua lähteä viinilasilliselle, kun sillä on nyt lapsikin.

Ei sitä varmasti kiinnosta kuulla viime viikonlopun villistä baari-illasta enää.

Ei se varmasti halua kuulla kuinka meidän lapsi sanoi ensimmäistä kertaa ”äiti”.

Esimerkkejä olisi loputtomasti, mutta nämä eivät ole totuuksia, vaan toistemme mieliin istutettuja ennakkoluuloisia ajatuksia. Mitä luultavammin viinilasillinen rankkojen lasten kanssa kotona vietettyjen päivien jälkeen tulisi todella tarpeeseen. Toisaalta vakaassa parisuhteessa elävälle sinkkukaverin baari-illasta kuuleminen voisi olla hauskaa ja sinkulle tärkeää, kun ystävä jakaa niinkin tärkeän asian kuin esikoisen ensimmäisen sanan hänen kanssaan.

On ymmärrettävää, että ajoittain lapsettomista voi olla rasittavaa ja piinallista kuunnella raskaus- tai vauvajuttuja, jos asia ei ole mitenkään itselle tuttua tai ajankohtaista. Toki tässäkin ison eron tekee se onko henkilö itse valinnut lapsettomuuden vai onko kyseessä kivulias asia. Siksi haluankin painottaa, että puhun tässä nyt hyvin yleisellä tasolla lapsettomista ja lapsellisista. Uskoisin, että avoimempi keskustelu eri elämäntilanteissa olevien välillä on avain siihen, ettemme haaskaa pitkää ja hyvää ystävyyttä pelkkien ennakkoluulojen takia. Joskus puoli vuotta sitten esikoisen saaneen henkilön suurin helpotus arkeen ei tule leikkipuiston äideistä, vaan siitä sinkkuneiti X:stä, jonka huumorintajulla ei ole rajoja, ja joka vie hetkessä pois väsymyksestä pois omilla jutuillaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Myös tuoreelle äidille voi (hormonitilanteesta riippuen, ei ehkä heti synnytyksen jälkeen) todeta, että voisimmeko yrittää keskustella hetken jostain muusta kuin vauvasta. On niin helppoa katsoa maailmaa vain omasta näkökulmasta, mutta miltä maailma näyttää ystävän perspektiivistä?

Ei siis anneta omien ennakkoluulojen estää vanhalle ystävälle viestin lähettämistä, tai muuttaa sitä miten olemme keskenään me! Sille on syynsä, miksi meistä joskus tuli ystäviä.

Tämä oli oma oodini ystävyydelle ennen vauvan syntymää. Tutut ja tuntemattomat, laittakaa minulle viestiä tai kommentoikaa alle, jos jokin asia sytytti tai sai miettimään 🙂

/N

 

 

 

 

2 thoughts on “Oodi ystävyydelle: lapselliset ja lapsettomat

  1. Paras kaverini sai esikoisensa viime tammikuussa ja valitettavasti täytyy sanoa, että paljon ystävyydessämme muuttui. Ennen näimme viikottain ja juttelimme, shoppailimm, pidimme viini-iltoja yms. Vauvan synnyttyä ystäväni oli tosi väsynyt (tottakai) ja whatsapp viesteihin vastaaminen vei tunteja, joskus päiviä. Ystäväni imetti vauvaa, joten hän ei moniin kuukausiin päässyt edes kävelylenkille ilman vauvaa. Eli lapsettoman kaverin täytyy olla aika lapsi rakas itsekin ja ymmärtäväinen, kun sovitut menot peruuntuvat viime hetkillä vauvan huonosti nukutun yön takia.

    Kateudenkin tunteet ovat tavallisia ja on omituista katsoa, kun oma ystävä onneissaan hoivaa pikku palleroa eikä välitä vaikka vauvan kuolaa/puklua lentäisi hänen päälleen (yök!)!! Silti edelleen meillä on samanlaiset jutut ja huumori, vaikka harvemmin saamme enää ”kahdenkeskeistä laatuaikaa”. Tietysti äidit ja tilanteet ovat erilaisia, mutta olisi naivia ajatella ettei lapsen saanti muuttaisi ystävyyssuhdetta yhtään. Luulin ettei mikään tulisi muuttumaan, mutta yllätyin kuinka paljon muuttui.

    Kiitos blohikirjoituksestasi, liian vähän tätäkin aihetta käsitellään mediassa.

  2. Moi Miia! Kiitos tosi paljon kommentistasi 🙂 Olet täysin oikeassa ja olen varmasti hieman myös naiivi ajatellessani, ettei kaikki muutu, vaikka vauva muuttaa vanhempiensa elämässä lähes kaikkea edes jossain määrin. Hain takaa ehkä hieman enemmän kavereiden (lapsettomien ja uusien vanhempien) suhtautumista ja ennakkoluuloja toistensa elämäntilannetta kohtaan.. tiedätkö sitä, että oletetaan asioiden olevan nyt uudessa tilanteessa tietyllä tapaa eikä vaivauduta selvittämään miten asiat oikeasti ovat! Toki todellisuus ja käytäntö on eri asia, kuten teidän tapauksessa kokemus puhuu. Ihana kuitenkin kuulla, että keskinäinen huumorinne on säilynyt! Ja ehkä pikkuvauva-ajan jälkeen tilanne hieman tasaantuu 🙂 PS. Olen samaa mieltä, että tästä puhutaan liian vähän! Jos et kuunnellut vielä tuota podcastia (linkki jutussa), niin käy kuuntelemassa, se oli jotenkin ihana ❤️

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.