Wannabe bloggari?

Mielessäni on pyörinyt kaikenlaisia mahdollisia ajatuksia, joita ajattelen tuttujen ja tuntemattomien pyörittävän mielessään blogini aloittamiseen liittyen. Vaikka olen saanut blogista positiivista palautetta, on mieleni ollut jotenkin hieman painuksissa, kun olen istuttanut muun muassa seuraavanlaisia ikäviä ajatuksia muiden mieliin:

”Miksi se nyt blogin aloitti?”

”Kuka se luulee olevansa?”

”Äiti opettelee… eihän se edes ole vielä äiti!”

”Ei tuosta mitään tule… sen kiinnostus tohon lopahtaa ihan kohta!”

”En kestä enää näitä sen blogihömpötyksiä!”

Inhottavia ajatuksia, vaikka en edes tiedä ajatteleeko kukaan sen enempää syitä bloggaamiselleni, mutta nämä ajatukset ajoivat minut pohtimaan asiaa tarkemmin. Miksi muiden mielipiteillä on väliä ja mitä itse ajattelen.

Ihmisen mieli on jännä, se kehittyy jatkuvasti, jos antaa sille tilaisuuden, mutta monesti kehitys tapahtuu kriisien kautta. Kriisin ei todellakaan tarvitse uhata henkeä tai olla edes mitään negatiivista, mutta kriisin tulee olla sellainen triggeri, joka pakottaa muuttamaan vanhaa ajattelumallia. Itselläni on jo pitkään hautunut mielessä ajatus (kriisi) siitä, että minun on pakko saada tehdä toimistotyön ohella jotain luovaa: jotain missä pääsen toteuttamaan itseäni, vaikuttamaan visuaalisesti ja sanojen kautta, tehdä hyppy tuntemattomaan. Ehkä se oli nyt raskaus ja äitiysloma, joka loppujenlopuksi pisti pakan uudeksi ja tein sen hypyn tuntemattomaan. Aloitin blogin.

Blogin aloittaminen ei kuulosta kovin vaaralliselta hypyltä tuntemattomaan, mutta sitä se on varmasti ihan jokaiselle sitä koko sydämellään tekevälle. Kirjoittaminen jotenkin paljastaa sinut kaikelle kansalle kaikessa ihanuudessa ja kamaluudessa – sinusta tulee ihminen, eikä vain Instagramin kiiltokuva. Bloggaamista on helppo arvostella, mutta aina kun alkaa miettimään, kuinka ruudun takana joku käyttää aikaansa tuottamalla henkilökohtaista tekstiä, on pakko vetää omat pahat sanansa takaisin. Toki blogin aloittaminen on päätös, joka luonnollisesti altistaa arvostelulle, mutta blogin aloittamiselle on varmasti aina joku syy – siis joku muu syy kuin julkisuus (tai mikä tahansa muu ”pinnallinen” syy). Ainakin näin on itselläni!

Minulle blogin aloittaminen johtui tuosta yllä mainitusta kriisin poikasesta ja pitkään muhineesta ajatuksesta, että kaipaan arkeeni jotain uutta ja itselle mieluista tekemistä. Blogissa yhdistyi kätevästi rakkaus kirjoittamiseen, valokuvaukseen ja positiiviseen vaikuttamiseen. Haluan myös olla oma itseni kaikkine puolineni ja puhua ääneen itseä mietityttävistä asioista – monesti ne ovat kuitenkin asioita, joita myös muut pohtivat.

fullsizeoutput_2a0.jpeg
Kesä 2017

Olen kuitenkin joutunut huomaamaan, että aina se ei riitä, että on sinut itsensä kanssa ja tekee sitä mitä rakastaa. Itseen pitää myös uskoa vahvasti, mutta riittääkö sekään, että itse uskoo? Itse ainakin kaipaan monesti toisten tukea ja tsemppiä uusissa haasteissa. Siitä saa uudenlaisen boostin ja uskon itseen. Se on kuin piste iin päälle. Kuten varmasti kaikessa luovassa tekemisessä, niin myös kirjoittamisessa tuntuu, että kannustus on tarpeen, sillä jokainen postaus altistaa muiden arvioille – olethan tuonut itsesi uudella tavalla esille. Kirjoittamisessa harvoin pystyy piiloutumaan minkään kuoren taakse ja siten se eroaa hyvin paljon esimerkiksi Instragramin kuvavirrasta. Juuri tämän takia huomaan toivovani syvästi, etteivät postauksen alussa mainitsemani ajatukset ole muuta kuin mielikuvitukseni tuotetta ja minut voidaan nähdä aitona omana itsenäni myös blogista huolimatta. Tai juuri sen ansiosta! 🙂

Oma vahva ja vilpitön toiveeni blogille ja bloggaamiselle on, että inspiroidun kirjoittamisesta jatkossakin yhtä paljon ja saan tehdä tätä koko sydämellä. Joskus saan varmasti kuraa niskaan, enkä voi miellyttää kaikkia, mutta toivon löytäväni oman tapani pitää blogia ja tuoda sillä iloa lukijoille. Seuraajia blogillani taitaa olla tällä hetkellä seitsemän (kiitos teille jokaiselle <3), mutta toivon jatkossa löytäväni isomman lukijaporukan, jonka avulla voin kehittää blogia itselle ja lukijoille mahdollisimman hedelmälliseksi. Olen huomannut, että blogin markkinointi vain ei ole kovin helppoa ja toivon löytäväni myös siihen sopivan väylän tulevaisuudessa. Ymmärrän, että kohdeyleisö ei varmasti ole koko Instragram-seuraajajoukkoni ja siksi ”uusi blogipostaus” tyyppiset ilmoitukseni saattavat nostaa karvat pystyyn monelle. Tämä täytyy kuitenkin vain hyväksyä ja uskoa siihen, että uudet juttuni tavoittavat pikkuhiljaa sopivan lukijajoukon.

fullsizeoutput_2ec.jpeg
Kesä 2017. Taitaa olla lempparihame?!

Sisällöllisesti tavoitteeni on oivaltaa asioita äitiydestä ja katsoa blogia joskus eräänlaisena kasvutarinana. Blogiin saadut kommentit lukijoilta auttavat aina oivaltamaan asioita myös uusista näkökulmista, joten siksi toivon, että löytäisin jonkinlaisen kohdeyleisön kirjoituksilleni. Toiveenani on pitää blogin sisältö jatkossa mahdollisimman inspiroivana myös niille, joilla ei ole lapsia, ja kirjoittaa myös muista asioista kuin raskaudesta ja äitiydestä. Blogi voi olla myös hyvä paikka ystävilleni ja perheelleni lukea siitä mitä mieleni sopukoissa pyörii arjessa – kirjoittaminen kun on minulle toisinaan helpompaa kuin puhuminen.

Kaikista omista epävarmuuksista huolimatta, juuri nyt tuntuu siltä, että tämä uusi harrastukseni on tuonut minulle hyvin paljon iloa lyhyessä ajassa, joten tätä aion jatkaa. Toivottavasti tuon iloa tällä myös jollekin teistä!

Ja ei, en halua olla wannabe bloggari, vaan ihan vain Nea, joka tykkää kirjoittaa 🙂

/Nea

PS. Käytin tässä jutussa muutamaa vanhempaa kuvaa muistuttamaan myös itseä siitä, että raskauden ja odotuksen takana on vielä ihan minä itse 😉

4 thoughts on “Wannabe bloggari?

  1. Ihana teksti ja ihana blogi, jään ehdottomasti seurailemaan!
    Oon myös itse kamppaillut noiden fiiliksien kanssa, sillä blogini on myös aivan uusi. Mutta parasta on tehdä just sitä mistä ite tykkää ! ❤ Paljon tsemppiä loppuraskauteen!
    https://nouw.com/arkijuttuja

  2. Moi Nelli! Ihana kommentti, kiitos! Se lämmitti todella paljon mun mieltä ❤ ymmärrystä on siis puolin ja toisin 🙂 Ollaan just reissun päällä, mutta jahka pääsen koneelle niin tutustun myös sun blogiin! Ihanaa kesää :))

  3. Muistan nuo fiilikset, edelleen ne joskus pomppaa pintaan vaikka tässä jo reilu viisi vuotta blogimaailmassa pyöritty 🙂 anna mennä vaan, tähän jää koukkuun ja blogi jota tehdään oma into edellä varmasti löytää sijansa tässä maailmassa<3 jään ehdottomasti seurailemaan sun kirjoituksia! 🙂 ja varo, tähän jää niiiiiin ihanasti koukkoon ettei loppua näy :D!

  4. Hei ihana kun kommentoit Laura! On jotenkin niin palkitsevaa, kun joku kommentoi ja saa tietää, että siellä ruudun toisella puolella herää asiasta ajatuksia ja tunteita 🙂 Ja aivan mahtavaa, jos jäät seurailemaan! ❤ Ihanaa kesää sulle ja teidän perheelle!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.