10 arkista faktaa

10 arkista faktaa

Luin Jonna Leppäsen Jonnamaista -blogia tässä yksi päivä ja törmäsin elokuussa julkaistuun postaukseen hänen elämän arkisista faktoista. Oli jotenkin tosi hauska lukea itselle tuntemattoman ihmisen arjesta ja arkeen liittyvistä tavoista. Sitä jotenkin aina kuvittelee, että kaikkien arki on samanlaista, mutta vaikka raamit olisivatkin, tavat toimia voivat erota paljonkin. Ja niistä jos mistä on minun mielestä jotenkin viihdyttävää kuulla! Alla siis listattuna omaan arkeeni liittyviä faktoja. Onko minulla teille tuttuja tapoja toimia, vai ovatko kaikki alla listatut jutut teille ihan utopiaa? Jos siellä on muita blogia kirjoittavia, tehkää ihmeessä vastaava postaus ja linkatkaa vaikka tämän postauksen kommenttikenttään. Olisi hauska lukea myös teidän arjesta 🙂 1. Innostun joka kerta, kun kuulen postiluukun kolahtavan.  En tiedä mistä tämä johtuu, mutta kuvittelen postin tuovan mukanaan aina jotain jännittävää. Kenties hääkutsuja (kenen?), yllärilahjoja (mistä?) tai jotain kivoja aikakausilehtiä (kuka tilasi?).

Terapian tarpeessa – oikeasti

Terapian tarpeessa – oikeasti

Lokakuun 10. päivä vietetyn Maailman mielenterveyspäivän kunniaksi halusin kirjoittaa hyvin henkilökohtaisesta kokemuksesta; ajasta, jolloin olin terapian tarpeessa. Kokemus on muuttanut ja muokannut minua enemmän kuin mikään muu, enkä olisi minä ilman kaikkia kokemiani mielen haasteita. En voi sanoa ettenkö olisi koskaan hävennyt ongelmiani, mutta häpeästä on jo onneksi pitkän aikaa ja nykyään näen kaiken kokemani positiivisessa valossa! Tästä huolimatta mietin väkisinkin kirjoitanko aiheesta julkisesti, ja jos kirjoitan, mitä tämän postauksen julkaiseminen voi aiheuttaa. Vaikutuksia voi olla monia - negatiivisia ja positiivisia - mutta toivon tämän postauksen rohkaisevan edes yhtä ihmistä, joka miettii kannattaisiko hakea apua mihin tahansa mielenterveyden ongelmaan. Kyllä kannattaa. Tuhat kertaa kyllä. Sinä olet sen arvoinen!

Saako pienen vauvan äitinä näyttää hyvältä?

Saako pienen vauvan äitinä näyttää hyvältä?

Olen aina ollut kiinnostunut muodista ja oman tyylin luomisesta, mutta en ole ollut siinä niin lahjakas kuin olisin ehkä toivonut (muotibloggarityyliin). Mutta samapa tuo, tyylini on ihan mukiin menevä 😀 Tässä postauksessa ei kuitenkaan ole kyse minun tyylini pisteyttämisestä, vaan siitä "ilmiöstä", johon olen uutena äitinä törmännyt sekä omissa ajatuksissani että muiden mietteissä; saako pienen vauvan äitinä näyttää hyvältä, vai pitääkö oman ulkonäön viestiä väsyneestä pikkuvauva-arjesta, jotta olet muiden silmissä niin sanotusti hyvä äiti?

Kun paino ei putoakaan synnytyksen jälkeen…

Kun paino ei putoakaan synnytyksen jälkeen…

Kirjoitin raskauden loppupuolella "kilopostauksen", jossa kerroin kuinka olin siinä vaiheessa raskautta "onnistunut" kerryttämään +16 kiloa painoa aiemmin melko hoikkaan ja urheilulliseen kroppaani. Kilot olivat tulleet tasaisesti pitkin raskautta enkä kokenut niiden häiritsevän, estävän liikkumista tai vaikuttavan itsetuntooni millään tavalla. Olin siis hyvinkin sujut painoni kanssa. Odotin kuitenkin vauvan syntymää, ja sitä, että pääsisin taas pukeutumaan [...]

Ristiriitoja ja uuden identiteetin sisäistämistä

Ristiriitoja ja uuden identiteetin sisäistämistä

Tuossa se nyt tuhisee ja mä olen äiti, joka on äitiyslomalla ja työntää rattaita! Ihmeellistä... edelleen... ihan joka päivä! ❤ Tenttasin yhtä äitiystävääni muutama päivä sitten siitä ihmetyksen fiiliksestä, joka minulla tulee toisinaan katsoessani Miniä ja tehdessäni äitimäisiä juttuja, kuten imettäminen tai vauvan taiteilu turvakaukalossaan auton takapenkille. Mielestäni raskaus ja synnytys siirsi minut kuitenkin loppujen lopuksi valonnopeudella itsenäisestä Neasta äidiksi, jota kaivataan ympäri vuorokauden hoitamaan, imettämään ja hoivaamaan. Kyselin ystävältäni tuntuuko hänestä äitiys vuosien kokemuksen jälkeen edelleen oudolta, ikäänkuin eläisi toisen ihmisen elämää (tiedättekö, tähän saakka on vain katsonut muita naisia äiteinä, mutta nyt olen sitä itse). Hetken pohdittuaan hän sanoi hyvin kuvaavasti, että välillä jopa vuosien jälkeen hänestäkin saattaa tuntua siltä kuin katsoisi itseään jonkun ulkopuolisen silmin. Juuri siltä minusta tuntuu ja on helpottavaa kuulla, että jostain muustakin. Tämä ja miljoonat muut fiilikset alkavat varmaan nyt nostamaan päätään, kun J palasi isyyslomalta takaisin sorvin ääreen ja me ollaan Minin kanssa arkipäivät kotona kahdestaan. Tai missä ollaankaan! Tässä sitä kuuluisaa (ja kauan odotettua) vauva-arkea elellään vaipanvaihdosta ja syötöstä toiseen - ja yhdestä fiiliksestä toiseen. Ja voi niitä fiiliksiä...

Mitä meille kuuluu? Vaipparallia, imetysasiaa ja iskä kyllä osaa

Mitä meille kuuluu? Vaipparallia, imetysasiaa ja iskä kyllä osaa

Blogini nimi ei voisi kuvata arkeamme paremmin tällä hetkellä: äiti opettelee! Jotenkin osasin aavistaa tämän jo raskausaikana, kun mietin blogille sopivaa nimeä 😉 Tyttäremme syntymästä tulee tänään kuluneeksi kolme viikkoa. Kuinka nopeasti voikaan aika mennä tällaisessa omassa kuplassa?! Olemme olleet onnekkaita, sillä J pystyi pitämään heti alkuun kolme viikkoa isyyslomaa (+ "synnytysviikon" omasta pussista), ja olemme näin ollen päässeet yhdessä opettelemaan uutta vauva-arkea hyvin tiiviisti yhdessä. Tämä viimeisin kuukausi on ollut todella ainutlaatuista ja perhekeskeistä aikaa, enkä ole halunnut juuri muuta tehdä kuin keskittyä olennaiseen. Ensi viikon jälkeen meillä alkaa tosin taas ihan uudenlainen arki, kun J palaa töihin ja me jäämme Minin kanssa kotiin päiviksi kahdestaan. Tai ei toivottavasti vaan kotiin, vaan erittäin aktiivisen vauva-arjen pariin, johon kuuluu tiivistä äitikavereiden tapaamista, muskareita, vauvajoogaa, vauvauintia ja loputtomia herkkulounaita Helsingin keskustassa (huomaa sarkasmi, sillä tämä illuusio odottaa vielä rikkoontumistaan..). En oikein tiedä milloin pääsen taas kirjoittelemaan ajan kanssa (syy selviää postauksen lopusta), joten kirjoitan nyt vähän kattavammin siitä mitä kaikkea olen viime viikkoina päässyt oppimaan ja mikä on ehkä yllättänyt.

Voimaannuttava synnytys – pieni tyttäremme on vihdoin täällä!

Voimaannuttava synnytys – pieni tyttäremme on vihdoin täällä!

Mieheni ja minun maailma mullistui viikko sitten keskiviikkona kello 9.35, kun pieni tyttömme syntyi Naistenklinikalla kiireellisen sektion päätteeksi. Käsittämätöntä, miten vahvasti onkaan voinut tuntea pienen suuren kolon sydämessä täyttyneen; kahdesta tuli kolme ja me olemme nyt perhe! Vaikka synnytys oli melkoinen maraton ja fyysisesti rankka, en vaihtaisi sitä mihinkään. Olen kuullut kliseet "tekisin kaiken uudestaan" [...]