Minipaniikkeja

Minipaniikkeja

Olen lanseerannut uutena äitinä nyt virallisesti uuden sanan: minipaniikki, monikossa minipaniikit. En tiedä teistä, mutta minulle minipaniikkeja tuli etenkin äitiyden ensimmäisinä viikkoina hyvin usein! "Mikä tuo punainen jälki hänen poskessaan on?? Onkohan joku ötökkä pistänyt äsken vaunuissa, vai onko se nyt jotain akuuttia allergiaa äidinmaidosta??"

Vauvaperheen pakkauslista

Vauvaperheen pakkauslista

Olemme majailleet aikalailla vain kotona ja lähimaastossa (isovanhemmilla) Minin syntymästä saakka, eli noin kaksi kuukautta. Emme ole mitenkään tarkoituksella vältelleet reissaamista, mutta ei ole ollut mitään syytä tai mahdollisuutta lähteä reissun päälle vielä. Tänä viikonloppuna kuitenkin on tiedossa kauan odotetut talkoot saaristossa J:n vanhempien mökillä. joten ihanaa kun nyt tuli hyvä syy pois omista kotiympyröistä. Jotenkin sitä on niin tottunut vuosien varrella matkustamaan J:n kanssa kahdestaan, että en ollut varautunut siihen minkälaista on pakata vauvalle tavaroita mukaan noin neljäksi päiväksi. Tähän saakka pakkausoperaatio on rajoittunut kahden aikuisen tavaroihin. Työnjako on ollut selvä: kumpikin pakkaa omat tavarat ja yhdessä mietitään ruoat yms. Arvatkaa oliko tämä nytkin olettamuksena; omat kamat kasaan ja sitten katsotaan nopeasti tytön kamat kassiin. Ihanan naiivia! 😀 Kyllä se hieman enemmän vaati hahmottamista, onko kaikki nyt mukana. Entä jos on tosi kylmä? Entä jos on sadetta? Entä jos pitää pumpata maitoa? Entä jos pikkuinen tulee kipeäksi? Entä petivaatteet vauvan matkasänkyyn? Ja niin edelleen. Näistä ja miljoonista muista kysymyksistä intoutuneena ajattelin listata teille (ja itselleni tuleville reissuille) mitä vauvan kanssa kannattaa ottaa reissuun mukaan. Lista on kaikilla toki erinäköinen, mutta tässä yhdenlainen raami mukaan otettaville tavaroille. Yritin listata tavaroita hieman myös sen mukaan, että kaikki tarvittava olisi lähellä silloin kun niitä mahdollisesti tarvitaan, ilman että koko auton takakonttia tarvitsee purkaa yhden tavaran takia.

Äitiystävyydestä

Äitiystävyydestä

"Sitten kun vauva syntyy, tulet saamaan paljon mammakavereita!" Näin kertoi äitinä jo vuosia ollut ystäväni minulle minun ollessa vielä raskaana. Hänen katseestaan paistoi aito ilo asiaan liittyen. Muistan silloin salaa ajatelleeni, että entä jos en halua mammakavereita. En toki tätä hänelle sanonut, mutta jo sanana mammakaverit sai minulla karvat pystyyn! Se sai mielessäni äidit kuulostamaan vauva-arjen puuduttamilta ja hieman masentuneilta. Mammakavereilla oli mielessäni myös jatkuva kiukku ja kauna puolisoitaan kohtaan, ja tätä tunnetta purettiin luonnollisesti hiekkalaatikon reunalla sähisten. Mammakavereiden arki kulutetaan "jossain kerhoissa", jossa ikävä vertailu vauvojen kehityksestä syö kaiken positiivisen ilmapiiristä. Ja sitä rataa - hieman kärjistetysti! En tiedä mistä tämä kaikki kumpusi ja voi kuinka väärässä olinkaan... 😀

Miltä arjen ”kuuluisi” pienen vauvan kanssa näyttää?

Miltä arjen ”kuuluisi” pienen vauvan kanssa näyttää?

Sorruin tänään Googlen syövereihin (jokaisen äidin perisynti, olettaisin). Tänään tosin ihan vain mielenkiinnosta tutkimaan mitä kehitysaskelia on odotettavissa, nyt kun Mini lähestyy kahden kuukauden ikää. Olen ollut Minin syntymän jälkeen todella kiinnostunut tietämään enemmän siitä valtavan nopeasta kehityskaaresta, jonka puitteissa vauvat kehittyvät ensimmäisen elinvuotensa aikana. Tästä kehityksen nopeudesta ja sen ihmettelystä voisin kirjoittaa ihan oman postauksen, mutta tämä alustus oli lähinnä aasin silta itse asiaan... Googlen hakutuloksissa eteeni tuli nimittäin Anna -lehden keskustelupalstalle kirjoitettu kysymys "Mitä puuhaatte pienen vauvan kanssa (n 2kk)?". Tätä keskustelua en voinut sivuuttaa, sillä olen pohtinut itse aivan samaa!